Itsekuri kuluu – käytä sitä järkevästi

Itsekuria voisi kuvailla kyvyksi valita kahden eri halun välillä. Se on reaktio sisäiseen ristiriitaan, joka syntyy, kun joko haluat tehdä jotain, josta tiedät, ettei sitä pitäisi tehdä (kuten ylensyönti), tai sinun pitäisi tehdä jotain, mitä et haluaisi (esim. salille lähteminen). Itsekurin ansiosta kykenemme sanomaan ei nopeille nautinnoille ja akuuteille houkutuksille, jotka vievät meitä kauemmas tavoitteestamme. Silloin pystymme säilyttämään fokuksen tavoitteellisessa toiminnassa, vaikka se aiheuttaisi hetkellisen pettymyksen.

Itsekuri on puoliksi oikeaa asennetta ja puoliksi kykyä kontrolloida itseään ja valintojaan. Se on kuin lihas, joka väsyy käytössä. Ylirasittuneena se sakkaa ja johtaa ei-toivottuun toimintaan, kuten harjoitusten väliin jättämiseen tai herkkujen ahmimiseen. Toistuva lipsahtelu puolestaan syö itseluottamusta ja ruokkii itsensä syyttelyä ja vähättelyä – toimintoja, joiden tiedetään nakertavan ja vaikeuttavan pysyvää muutosta.

Jos haluamme ylläpitää kurinalaista toimintaa tuloksekkaasti, on meidän huolehdittava riittävästä energiansaannista. Ilman riittävää energiaa aivomme eivät nimittäin voi toimia optimaalisesti. Aivojemme etuotsalohkon toiminta nimittäin vaikuttaa itsekuriimme, tahdonvoimaamme ja päätöksentekokykyymme.

Itsehillintä, maltin harjoittaminen ja häiriötekijöiden jatkuva välttely kuluttaa itsekuriamme, ja stressaantuneina kehomme energia kuluu vaistojen varassa toimimiseen. Teemme tällöin päätöksiä ennemmin lyhyen, kuin pitkän aikavälin perusteella. Toimintaamme ohjaavat silloin todennäköisemmin nopeat nautinnot ja välittömän mielihyvän tavoittelu kuin viivästyneiden nautintojen tai pidemmän aikavälin tavoitteiden sekä tyytyväisyyden mukaisesti eläminen.

Energiansaannin takaaminen tarkoittaa käytännössä monipuolista ravintoa, riittävää unta, kiitollista suhtautumista (pakkomielteisen unelmien tavoittelun sijaan) sekä arvopohjaisia tavoitteita ja tekoja. Usein helpoin tapa parantaa itsekuria fiksusti syömisen ja levon lisäksi on fyysinen aktiivisuus. Elvyttävä ja palautumista edistävä, riittävän kevyt liikunta parantaa mielialaa, selkeyttää ajattelua ja rakentaa vahvempaa kehoa sekä mieltä.

Itsekuria kannattaa siis käyttää harkitusti, järkeviin kohteisiin. Liikunnan kohdalla järkevä kohde on liikkumaan lähteminen. Siis se, että nouset ylös sohvalta, puet lenkkikamppeet tai pakkaat salivehkeet ja lähdet liikkeelle. Itse treeniin itsekuria ei kannata kuluttaa, sillä itsensä ruoskiminen ja no pain no gain -asenne tyhjentävät tahdonvoimavaraston alta aikayksikön. Liikunnan tehon sijaan huomiota kannattaa kiinnittää harjoittelun mielekkyyteen, mukavuuteen ja merkityksellisyyteen. Toistojen kertyessä sekä kunnon noustessa tehoon liittyvät vaatimukset nimittäin korjautuvat kuin itsestään.

Ravitsemuksen kohdalla itsekuria ja tahdonvoimaa kannattaa käyttää nälissään kärvistelyn ja herkkujen välttelemisen sijaan säännöllisessä ateriarytmissä pysymiseen. Kun pidät siitä kiinni ja syöt 2-3, korkeintaan 4 tunnin välein, tarjoaa tiivis ruokailurytmi otolliset olosuhteet myös annoskoon ja ravitsemuksen laadun korjaamiseen, ilman sen suurempaa tuskaa sekä draamaa.  

Muutosprosessin alkutaipaleella joudumme usein toimimaan hetkellisesti hieman kurinalaisemmin hyvien ja motivoivien tulosten aikaansaamiseksi. Alkuvaiheessa itsekuriin onkin helpointa turvautua silloin, kun olet levännyt ja syönyt hyvin. Paras ajankohta harjoittaa kurinalaisuutta on esimerkiksi aamuisin, sillä energiavarastot ovat tuolloin korkeimmillaan, jolloin jo vähäiselläkin itsekurilla pelkän minimitreeninkin tekeminen tukee haluttua muutosta.

Treenin ei siis tarvitse olla aina optimaalinen tuottaakseen hyviä tuloksia. Jo pelkän minimin tekeminen tarkoittaa, että kehitystä on tapahtunut – on pysytty tavoitteen mukaisessa toiminnassa ja siirrytty liikkumattomuudesta liikuntaan. Ihminen sietääkin hetkellisesti muutoksen aiheuttamaa hämmennystä, kun hän huomaa kehittyvänsä. Kehitys ruokkii pystyvyyden tunnetta, mikä taas lisää motivaatiota ja sitoutumista projektiin. Positiivinen kierre on valmis.

Lähde: Impulssi – menetelmä jatkuvaan kehitykseen (R. Aalto, P. Immo, Docendo.2021).

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jaa:

Riku Aalto

Riku Aalto

Riku on personal trainingin uranuurtaja Suomessa. Koulutukseltaan hän on fysioterapeutti ja ammattivalmentaja, joka on täydentänyt osaamistaan muun muassa liikuntahallintotutkinnolla, työhyvinvointivalmentajakoulutuksella sekä ravinto-, voima- ja psyykkinen valmentaja –opinnoilla. Riku on kirjoittanut noin 40 kirjaa harjoittelusta, ravitsemuksesta sekä fyysisestä hyvinvoinnista.

Testaa, olisiko sinusta personal traineriksi?

Rakensimme pienen testin, jolla voit selvittää luonteenpiirteitäsi tai tämänhetkisiä arjen vaatimuksia personal trainerin työn kannalta. Testi sisältää myös osion, jossa voit testata lyhyesti tietojasi kehittävän harjoittelun lainalaisuuksista.

Käy tekemässä lyhyt testimme osoitteessa: impulssi.typeform.com/pt-testi

Lue lisää

Impulssi Personal trainer -koulutusopas

Saat oppaan luettavaksesi lähetettyäsi alla olevan lomakkeen.


Elintapavalmentamisen ammattilainen -opas​

Saat oppaan luettavaksesi lähetettyäsi alla olevan lomakkeen.


Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisesta personal traineriksi​

Saat oppaan luettavaksesi lähetettyäsi alla olevan lomakkeen.


Evästeilmoitus

Käytämme evästeitä, jotta sivustomme toimii oikein ja voimme analysoida tietoliikennettä. Painamalla ”Hyväksy” hyväksyt, että laitteellesi tallennetaan evästeitä.

Tulossa

Julkaisemme Impulssi Valmentajayhteisön pian. Jättämällä yhteystietosi saat kutsun ensimmäisen joukossa ja pääset osallistumaan mm. Valmentajakahveille.