Hermostollinen tiedonvälitys voi olla somaattista eli tahdonalaista tai autonomista eli tahdosta riippumatonta. Somaattisen mekanismin avulla voimme säädellä lihasten toimintaa ja liikkumista. Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto sen sijaan ohjaa sydänlihaksen ja sileän lihaksiston toimintaa sekä vaikuttaa eri rauhasten eritykseen. Se säätelee muun muassa sydämen rytmiä, hengitystä, lihastonusta ja ruoansulatuselinten toimintaa. Vaikka emme voi suoranaisesti päättää autonomisen hermoston toiminnasta, voimme kuitenkin oppia säätelemään sitä sekä virittyneisyyttämme taitavasti.
Sympaattinen sykittää, parasympaattinen palauttaa
Autonomisen hermoston toiminta jaetaan sympaattisiin ja parasympaattisiin toimintoihin. Sympaattinen hermosto reagoi elimistön stressitilanteisiin, olivatpa ne sitten fyysistä kuormitusta tai vaikkapa pelkoa tai suuttumusta. Tällöin muun muassa sydämen syke nopeutuu vilkastuttaen verenkiertoa. Samalla hengitys kiihtyy, verenpaine ja veren sokeritasot kohoavat, lihastonus eli lihasjännitys kasvaa ja hien eritys lisääntyy.
Parasympaattisen hermoston toiminta on vaikutuksiltaan päinvastainen kuin sympaattisen hermoston. Kun se aktivoituu, elimistön virittyneisyys laskee. Erityisen aktiivista parasympaattisen hermoston toiminta on nukuttaessa, levättäessä ja ruoansulatuksen yhteydessä.
Parasympaattisen hermoston päätehtävä on stimuloida kehon automaattista kykyä rauhoittua ja vastata kohtaamiimme tilanteisiin. Se aktivoituu hengityksen lisäksi esimerkiksi silloin, kun tunnet olosi varmaksi, tiedät, mitä olet tekemässä, sinulla on visio ja asetat itsellesi selkeitä tavoitteita, ymmärrät, mitä ne käytännössä tarkoittavat ja uskot mahdollisuuteen toteuttaa ne. Tunnet silloin olosi rauhalliseksi, motivoituneeksi, varmaksi ja innokkaaksi, ja kehoosi vapautuu dopamiinia, serotoniinia ja oksitosiinia. Aivojen etuotsalohko aktivoituu ja edesauttaa oppimista sekä tavoitteesi muistamista ja sen toteuttamista.
Sisäinen ristiriita synnyttää kaaosta
Sympaattisen hermoston päätehtävä on stimuloida kehon automaattista ”pakene tai taistele, jähmety tai miellytä” reaktiota. Se toimii salamannopeasti, ja sen voi aktivoida tiedon tai taidon puute, epävarmuus, itsensä epäily, selkeyden puute, oikea tai mielen luoma pelko tai vaara sekä stressi. Olo tuntuu silloin ahdistuneelta, levottomalta, pelokkaalta ja stressaantuneelta, ja kehoon vapautuu kortisolia ja adrenaliinia. Aivojen etuotsalohkon eli tietoisen ajattelun osan toiminta on poissa pelistä, ja vaistot ottavat vallan.
Toisin sanoen kuljet eteenpäin ja jatkat tavoitteesi toteuttamista silloin, kun tunnet olosi turvalliseksi. Jos taas olosi on epävarma, ohjaksiin astuvat selviytymisvaistot. Näillä vaistoilla ei välttämättä kuitenkaan ole mitään tekemistä hyvinvointia tukevien uusien tapojen opettelemisen tai tietoisten, hyvinvointiasi edistävien toimintojen kanssa. Usein pikemminkin päinvastoin.
Vaistot ottavat vallan myös silloin, jos sinulla on positiivinen visio tai tavoite, mutta siihen liittyy negatiivinen tai kyseenalaistava tapa, uskomus tai tunne. Tällainen sisäinen ristiriita synnyttää kaaosta ja aktivoi sympaattisen hermoston, etkä sitten pääse eteenpäin toivomaasi suuntaan. Kaaoksen sijaan aivomme ja kehomme pyrkivät aina tasapainotilaan. Jollemme ole linjassa tavoitteemme kanssa, toimimme itseämme vastaan ja lähes aina tiedostamatta.
Draivikin voi olla stressaavaa
Autonomisen hermoston osat voidaan nähdä myös kaasuna ja jarruna. Sympaattinen hermosto eli kaasu virittää meidät toimintaan, ja mikäli koemme uhkaa, se antaa tarvittavia voimia selviytyä siitä.
Parasympaattinen hermosto eli jarru puolestaan vastaa rauhoittumisesta ja antaa keholle mahdollisuuden elpyä ja parannella itseään. Sympaattisen hermostomme aktivaatio ei nouse pelkästään silloin, kun koemme jonkin tilanteen stressaavana. Painamme kaasua myös sellaisina hetkinä, kun meillä on niin sanotusti draivi päällä ja olemme innostuneita.
Tekemisen meininki ja kaasu pohjassa eläminen voi tuntua aluksi todella hyvältä. Tällainen tila aktivoi kuitenkin sympaattista hermostoa. On yksilöllistä, kuinka kauan voimme painaa kaasu pohjassa juurikaan rauhoittumatta ilman, että se vaikuttaa hyvinvointiimme. Tosiasia kuitenkin on, että hermostomme kaipaa välillä myös jarruttelua.
