Viime syksynä päätin, että elämässä täytyy tapahtua jotakin muutosta. Muutaman vuoden asiaa pohdiskeltuani se konkretisoitui ensin pääsynä liikunnanohjaajaopintojen pariin Kajaanin ammattikorkeakouluun ja pian sen jälkeen mahdollisuutena osallistua Impulssi Personal trainer -koulutukseen. Viime viikonloppuna tuo koulutus huipentui lisenssikokeeseen, joka oli samalla ensimmäinen, kauan odotettu askel uudella, elintapavalmentajan polulla.
Juokse poika juokse
Ensimmäinen liikunnallinen harrastukseni oli jalkapallo. Se oli lähinnä harrastelua ja hauskanpitoa kavereiden kanssa. Ala-aste ikäisenä liikuntaa harrastettiin paljon monessa muodossa. Kavereiden kanssa oli tapana kerätä kasaan porukka, jolla lähdettiin pesäpalloa pelaamaan. Yläasteiässä mukaan kuvioihin tuli yleisurheilu ja aloin juoksemaan. Seuraksi valikoitui Karhulan Urheilijat ja lajiksi 800 metrin juoksu.
Kasisatanen sopi juoksulajeista minulle parhaiten, sillä siinä sai juosta mielestäni sopivan kovaa. Pidemmät matkat tuntuivat ”raskailta” ja niissä keskityin lähinnä laskemaan, montako kierrosta on vielä jäljellä. Lyhyemmät matkan vaativat sen sijaan enemmän nopeutta. Ominaisuuteni tuntuivat osuvan parhaiten juuri kahdelle ratakierrokselle.
Urheilu tarjoili parhaimmat kokemukset
Juokseminen opetti minulle, mitä tavoitteellinen harjoittelu edellyttää. Se opetti pitkäjänteisyyttä, sitoutumista säännölliseen harjoitteluun sekä suhtautumista epäonnistumisiin ja onnistumisiinkin. Välillä oli vaikeaa eikä juoksu oikein kulkenut, mutta vaikeat ajat unohtuivat helposti onnistumisten sekä ennätysten myötä. Urheilu onkin mielestäni upea mahdollisuus kokea elämän huippuhetkiä turvallisessa ympäristössä. Ainakin itse koen saaneeni maistaa parhaita hetkiä elämässäni juuri urheilun sekä liikunnan kautta.
Kilpajuoksu loppui vuonna 2003, kun ”piti” valita opiskelujen ja urheilun väliltä. Urheilu jäi, mutta ei sen olisi tarvinnut jäädä kokonaan. Näin jälkikäteen harmittaa, etten osannut suhtautua liikunnan harrastamiseen pelkästään kuntoilun, hauskan pitämisen sekä voimavarojen ylläpitämisen näkökulmista. Toisaalta kuitenkin tavoitteellinen urheileminen ja juoksu olivat nuoruudessa niin iso osa elämääni, että paluu liikunnan pariin jossain vaiheessa oli lähes vääjäämätöntä. Sittemmin, erillisten terveydellisten seikkojen kautta, teinkin taas paluun liikunnan pariin.
Diplomi-insinööristä kauppatieteilijään
Peruskoulun ja lukion jälkeen lähdin opiskelemaan sähkötekniikan diplomi-insinööriksi Lappeenrantaan. Viihdyin kyseisessä koulussa puolisen vuotta, jonka jälkeen totesin, etteivät nuo opinnot ole minua varten. Vuosituhannen alkupuolella kävin pääsykokeissa myös Vierumäellä, mutta sillä kertaa en tullut valituksi, eikä muita liikunnanopiskelupaikkoja tullut silloin mieleeni. Parin välivuoden jälkeen, joiden aikana työskentelin kaupassa ja kävin armeijan, pääsin opiskelemaan kauppatieteitä Kuopion Yliopistoon.
Sille opintopolulle sitten jäin ja siltä tieltä työllistyin. Taloushallinnon töitä onkin tullut tehtyä vuodesta 2008 lähtien. Jälkeenpäin olen miettinyt, että oliko kauppatieteidenkään polku se oikea, sillä uusien töiden aloittaminen on tuntunut aina niin vaikealta, enkä koe itseäni kovinkaan kovaksi bisneksen tekijäksi. Suoraan sanottuna tuloksen, katteiden ja kannattavuuden laskenta tuntuvat minusta välillä jokseenkin turhalta ja merkityksettömältä.
Koronakesä käynnisti itsetutkiskelun
Elettiin koronakesää 2020, kun päätin lukea Aki Hintsasta kertovan kirjan Voittamisen anatomia. Siitä lähti liikkeelle jonkinasteinen itsetutkiskelu ja aloin pohtimaan, mitä haluan elämälläni tehdä. Mieleeni tuli siinäkin yhteydessä ajatus, että olen saanut elämäni parhaimmat onnistumisen kokemukseni urheilun sekä liikunnan parista. Aloinkin laittamaan ajatuksiani paperille ja pohtimaan, mitä haluan elämässäni tavoitella.
Meni kuitenkin syksyyn 2021 asti, että oikea koulu ja koulutusohjelma löytyivät. Osallistuin nimittäin syksyn 2021 yhteishakuun ja pienen jännittämisen jälkeen pääsin sisälle Kajaanin ammattikorkeakouluun, liikunnanohjaajaksi opiskelemaan. Ensimmäinen etappi oli siis toteutettu matkalla kohti työllistymistä liikunnan ja hyvinvoinnin pariin.
Kotipesä kuntoon ennen muiden auttamista
Vaikka perimmäisin syy lähteä liikunta-alan opintojen pariin oli työllistyminen unelma-alalle, muiden auttamisen pariin, pyöri mielessäni myös ajatus, että haluan muuttaa omaa arkeani itselleni mielekkäämpään suuntaan. Edelliset neljä vuotta olivat olleet kovin työntäyteisiä, jonka vuoksi olin laiminlyönyt omaa hyvinvointiani, enkä en ollut pystynyt tekemään elämälläni sitä, mitä itse haluaisin. Tavoitteenani onkin päästä irti ”oravanpyöräistä” sekä työllistyä liikunta-alalle täysipäiväisesti.
Personal traineriksi – elintapavalmennuksen ammattilaiseksi
Keväällä 2022 minulle tarjoutui mahdollisuus suorittaa Impulssi Personal trainer -koulutusohjelma KAMK:n liikunnanohjaajakoulutuksen rinnalla. Se herätti heti kiinnostukseni, sillä näin pt-koulutuksen suorittamisessa hyvän mahdollisuuden täydentää osaamistani elintapavalmennustaidoilla sekä mahdollisuuden työllistää itseni tulevaisuudessa liikunta- ja terveysalalle.
Impulssi Personal trainer -koulutus täytti ja jopa ylitti odotukseni. Ennen kaikkea opin sen kautta paljon valmentamisesta. Reilun puolen vuoden mittainen koulutus sisälsi 16 kouluttajavetoista live-koulutuspäivää sekä verkkoseminaaria, joiden aikana opiskelimme fyysistä valmennusta, kuntosalivalmennusta, harjoittelun ohjelmointia, ravintovalmennusta, psyykkistä valmennusta, valmentajan liiketoimintataitoja, tuotteistamista, terveyslähtöistä valmentamista sekä asiakaslähtöistä ja vaikuttavaa valmennustyöskentelyä. Kaiken kaikkiaan koulutus sisälsi 210 lähiopiskelutuntia ja 640 tuntia työskentelyä elintapavalmennustaitojen parissa.
Tavoitteena työ ihmisten auttamisen parissa
Uskon löytäneeni nyt sen, mitä olen pitkään etsinyt, sillä työ liikunnan, ihmisten auttamisen sekä hyvinvoinnin edistämisen parissa tuntuu merkitykselliseltä ja saa minut innostumaan aina vain uudelleen. Koen vahvuudekseni juuri liikunnan ilon, sillä jos ei ole iloa liikkumiseen, ei ole myöskään liikuntaa. Kannustankin jokaista valitsemaan juuri sellaisen lajin, mistä tykkää, mikä tuottaa itselle onnistumisen kokemuksia ja saa sielun kipinöimään. Heikkoudekseni koen vielä toistaiseksi liikuntaosaaminen, mutta sitä voidaan helposti täydentää lisäopinnoilla.
Siskoni totesi muinoin, että musiikki on pelastanut hänet liikunnalta. Saapa nähdä kuinka pitkäksi aikaa, sillä tavoitteenani on tartuttaa ilo liikuntaan sekä hyvinvoinnin edistämiseen lähiympäristööni sekä niihin ihmisiin, joita saan tulevaisuudessa valmentaa elintapavalmennukseen erikoistuneen personal trainerin ominaisuudessa.
