Nopea vastaus:

info@impulssi.fi

Whatsapp:

050 3024 324

Evan opiskelijatarina: Impulssi personal trainer -koulutuksesta rutkasti lisää osaamista ja itseluottamusta

Turkulainen sairaanhoitaja Eva lähti innokkain, mutta pelonsekaisin tuntein mukaan Impulssi Personal trainer -koulutukseen. Juoksu- ja kestävyysvalmentajana toimimisesta haaveilevaa Evaa jännitti ehkä eniten harjoitusasiakkaiden hankkiminen koulutukseen kuuluvaa työssä oppimista varten. Vaan kuinkas sitten kävikään? Antaa Evan kertoa tarinansa ihan itse.

Liikunnan come back

Mä olen Eva. 27-vuotias turkulainen. Liikunnasta ja liikkumisesta tuli mulle vähän huomamatta elämäntapa ja intohimon kohde. Pienestä asti olin kyllä harrastanut tanssia, mutta opiskelijaelämä oli niin hektistä, että lukion jälkeen tanssi jäi elämästä pois. Samassa jäi säännöllinen liikuntakin.

Valmistuttuani sairaanhoitajaksi ja aloitettuani kokopäiväisen työn sairaanhoitajana aloin kaivata jotakin vastapainoa raskaalle työlle. Jotakin, jolla saisi tavallaan päänsä nollattua. Halusin jotakin, joka olisi tarpeeksi raskasta ja kokonaisvaltaista, ettei työasiat enää pyörisi mielessä. Tavallaan sillä mentaliteetilla, että raskaat työt vaativat raskaat huvit.

Juoksu näytti hyvältä, mutta tuntui pahalta

Kolmisen vuotta sitten juokseminen tuntui olevan jotenkin trendikästä. Ainakin meillä työpaikalla kaikki juoksivat. Mä olin aina ihaillut juoksijoita. Se kuulosti tarpeeksi rankalta ja helpolta toteuttaa. Vuorotyöläinen voisi lähteä juoksemaan aina omien työaikojensa puitteissa ilman, että tulisi ylimääräistä työvuorosäätöä.

Mähän sitten lähdin juoksemaan, vaikka olihan se vaan pientä spurttailua. Muutamia metrejä, koska eihän sitä kuntoa ollut. Eikä tietoakaan mistään peruskestävyydestä. Täysillä heti vaan.

Innostuin myös älykelloista ja hommasin itselleni sellaisen. Kello toimi hyvänä motivaattorina, koska pitihän siihen kerätä niitä suorituksia. Ja lopulta todellakin hurahdin siihen juoksuun, kun se alkoi sujua ja kellokin tunnisti mun lenkkini viimein juoksuksi ilman, että itse niitä juoksuna kirjasin. Ymmärsin myös vähän pakon sanelemana, että juoksulenkillä voi ja kannattaa myös vähän kävellä.

Pikkuhiljaa juoksun myötä liikunta alkoi näytellä isompaa roolia mun elämässä. Aloin vaeltaa metsiköissä avopuolison kanssa. Innostuin käymään kuntosalilla ja hankin itselleni personal trainerin. Päädyin viimein uudelleen myös tanssitunneille.

Haave työstä liikunnan parissa heräsi

Mulle liikunnassa tärkeintä oli, ja on edelleen sen tuottama hyvä fiilis. Väsähtäneenkin päivän päätteeksi liikunnasta saa ammennettua lisää energiaa. Mä halusin jakaa tätä fiilistä kaikille muillekin. Aloin salaa haaveilla työstä liikunnan ja hyvinvoinnin parissa.

Hakeuduin erilaisiin liikuntapuolen kursseihin ja koulutuksiin oman uteliaisuuteni vuoksi. Aloin myös suorittaa YAMK tutkintoa aiheen tiimoilta. Lopulta kuitenkin se viimeinen, puuttuva palanen oli vähän varkain auennut tilaisuus opiskella personal traineriksi ja elintapavalmentajaksi Impulssin koulutuksessa. Kyse oli siis Forever liikuntakeskusten ja Impulssi Valmennus Oy:n yhteistyöstä. Elintapavalmennus kuulosti juuri siltä, mitä olin aina halunnut tehdä.

Innostus voitti pelon ja epäilykset

Odotin koulutuksen alkua kuin kuuta nousevaa, mutta myös hiukan kauhunsekaisin tuntein. Olin jättämässä vakipaikkaani sairaanhoitajana ja hyppäämässä kylmään veteen. Ajatuksissani mietin, että vaan urheilun ammattilaiset ja himoliikkujat voivat olla töissä liikuntapuolella. Joka tapauksessa olin päässyt mukaan ja matka kohti hyvinvoinnin ammattilaista ja omaa unelmatyötä oli alkanut.

Impulssin Personal trainer -koulutuksen myötä olen tässä lyhyessä ajassa oppinut enemmän kuin ikinä millään kurssilla. Koulutus on tarjoillut niin uuden oppimista, mutta myös oivalluksia ja ymmärrystä. Mähän olin muun muassa aikoinani ihmetellyt, miksi kaikissa myynnissä olevissa juoksuohjelmissa on aina se pakollinen kävelylenkki. No nyt mä tiedän, miksi se lenkki siellä on ja, että kannattaa se asiakkaallekin perustella. Todennäköisesti hänkin lähtee mieluummin kävelylle, kun tietää, miksi se on tärkeää ja mitä siitä hyötyy.

Koulutuksen myötä oon myös oppinut myös itsestäni ja omista ajatuksistani paljon. Nimenomaan sen oman kokemuksen ja omien oivallusten kautta oppiminen on ollut se syy, miksi Impulssin koulutus on antanut mulle enemmän, kuin mikään koulutus koskaan ennen.

Osaamisen lisäksi myös itseluottamus on kasvanut rutkasti

Itseluottamuksenikin on kasvanut selvästi. Ensin sitä epäilee itseään ja omia kykyjään uuden edessä, samalla hokien itselleen, että kyllä sä tän hoidat maaliin. Kun sitten huomaa pärjäävänsä ja saa siihen vahvistusta sekä hyväksyntää kouluttajilta ja muulta ryhmältä, on se todella voimaannuttavaa.

Suurin haaste itsellä tuntui olevan harjoitusasiakkuudet ja niiden hankkiminen. Ensin tuska siitä, että joutuu vaivaamaan ujona ihmisenä täysin vieraita ihmisiä ja pyytämään vielä siitä rahaa, vaikkei olekaan vielä ammattilainen. Ja sitten vielä se, että mistäs ne nyt sitten hankitaan. Tuttuja tai puolituttuja en kehdannut vaivata.

Mietin somea väylänä asiakashankintaan. Ystävänikin kannusti, että somessa on kuitenkin suuri näkyvyys, jos osaa valita väylänsä oikein, eikä siinä mitään häviäkään. Niinpä päätin julkaista postauksen Facebookissa Turun puskaradiossa harjoitusasiakkuusasian tiimoilta. Tunnin sisällä postaus oli kuitenkin pakko poistaa, koska viestejä tuli tulvimalla, eikä resursseja ollut kuin kahta harjoitusasiakasta varten.

Unelmat on tehty toteutettaviksi

Tällä hetkellä mulla on kaksi harjoitusasiakasta. Heidän kanssaan treenaillessa olen huomannut tehneeni oikean valinnan elämässäni. Nautin suuresti heidän kanssaan työskentelystä. Parasta harjoitusasiakkaiden kanssa on ollut ne yhteiset onnistumisen riemut. Treeniohjelmat on tuottaneet tulosta. Ja samalla itselle on tullut hyvä mieli siitä, että on omalla toiminnallaan saanut lisättyä jonkun toisen hyvinvointia. Uskomatonta kyllä, olen päässyt tekemään sitä, mistä olen aina haaveillut. Kirsikkana kakun päälle Impulssin Personal trainer -koulutuksesta on saanut uusia tuttavuuksia, jotka jaksavat tsempata ja uskoa sun unelmiin.

Mun haaveena on joskus olla juoksu- ja kestävyysvalmentaja. Ilman tätä mun nykyistä matkaani kohti elintapavalmentajuutta olisin varmasti haudannut tän haaveen mahdottomana ajatuksena. Enää se ei tunnu niin mahdottomalta, kun on hoksannut sen, ettei mikään unelma ole liian iso. Tässä ehkä korostuu se, että tämä koulutus on niin paljon muutakin, kuin vain liikunnan ja elintapojen ohjaamisen opettelua. Se on myös matka itseen ja joskus voi löytää jotakin, mitä ei tiennyt ennen olevan. 

Kiitos Eva, kun jaoit inspiroivan tarinasi kanssamme! Ilo ja halusi auttaa muita hyvinvoinnin pariin näkyy ja kuuluu ulospäin, ja onnistut varmasti tavoitteissasi!

Jaa:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue lisää

Vastaamme yhteydenottoihin nopeasti.