Kaikki kulminoituu autonomiseen säätelyyn

Hermostollinen tiedonvälitys voi olla somaattista eli tahdonalaista tai autonomista eli tahdosta riippumatonta. Somaattisen mekanismin avulla voimme säädellä lihasten toimintaa ja liikkumista.

Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto sen sijaan ohjaa sydänlihaksen ja sileän lihaksiston toimintaa sekä vaikuttaa eri rauhasten eritykseen. Se säätelee muun muassa sydämen rytmiä, hengitystä, lihastonusta ja ruoansulatuselinten toimintaa. Vaikka emme voi suoranaisesti päättää autonomisen hermoston toiminnasta, voimme kuitenkin oppia säätelemään sitä sekä virittyneisyyttämme taitavasti.

Sympaattinen sykittää parasympaattinen palauttaa

Autonomisen hermoston toiminta jaetaan sympaattisiin ja parasympaattisiin toimintoihin. Sympaattinen hermosto reagoi elimistön stressitilanteisiin, olivatpa ne sitten fyysistä kuormitusta tai vaikkapa pelkoa tai suuttumusta. Tällöin muun muassa sydämen syke nopeutuu vilkastuttaen verenkiertoa. Samalla hengitys kiihtyy, verenpaine ja veren sokeritasot kohoavat, lihastonus eli lihasjännitys kasvaa ja hien eritys lisääntyy.

Parasympaattisen hermoston toiminta on vaikutuksiltaan päinvastainen kuin sympaattisen hermoston. Kun se aktivoituu, elimistön virittyneisyys laskee. Erityisen aktiivista parasympaattisen hermoston toiminta on nukuttaessa, levättäessä ja ruoansulatuksen yhteydessä.

Parasympaattisen hermoston päätehtävä on stimuloida kehon automaattista kykyä rauhoittua ja vastata kohtaamiimme tilanteisiin. Se aktivoituu hengityksen lisäksi esimerkiksi silloin, kun tunnet olosi varmaksi, tiedät, mitä olet tekemässä, sinulla on visio ja asetat itsellesi selkeitä tavoitteita, ymmärrät, mitä ne käytännössä tarkoittavat ja uskot mahdollisuuteen toteuttaa ne. Tunnet silloin olosi rauhalliseksi, motivoituneeksi, varmaksi ja innokkaaksi, ja kehoosi vapautuu dopamiinia, serotoniinia ja oksitosiinia. Aivojen etuotsalohko aktivoituu ja edesauttaa oppimista sekä tavoitteesi muistamista ja sen toteuttamista.

Sisäinen ristiriita synnyttää kaaosta

Sympaattisen hermoston päätehtävä on stimuloida kehon automaattista ”pakene tai taistele, jähmety tai miellytä” reaktiota. Se toimii salamannopeasti, ja sen voi aktivoida tiedon tai taidon puute, epävarmuus, itsensä epäily, selkeyden puute, oikea tai mielen luoma pelko tai vaara sekä stressi. Olo tuntuu silloin ahdistuneelta, levottomalta, pelokkaalta ja stressaantuneelta, ja kehoon vapautuu kortisolia ja adrenaliinia. Aivojen etuotsalohkon eli tietoisen ajattelun osan toiminta on poissa pelistä, ja vaistot ottavat vallan.

Toisin sanoen kuljet eteenpäin ja jatkat tavoitteesi toteuttamista silloin, kun tunnet olosi turvalliseksi. Jos taas olosi on epävarma, ohjaksiin astuvat selviytymisvaistot. Näillä vaistoilla ei välttämättä kuitenkaan ole mitään tekemistä hyvinvointia tukevien uusien tapojen opettelemisen tai tietoisten, hyvinvointiasi edistävien toimintojen kanssa. Usein pikemminkin päinvastoin.

Vaistot ottavat vallan myös silloin, jos sinulla on positiivinen visio tai tavoite, mutta siihen liittyy negatiivinen tai kyseenalaistava tapa, uskomus tai tunne. Tällainen sisäinen ristiriita synnyttää kaaosta ja aktivoi sympaattisen hermoston, etkä sitten pääse eteenpäin toivomaasi suuntaan. Kaaoksen sijaan aivomme ja kehomme pyrkivät aina tasapainotilaan. Jollemme ole linjassa tavoitteemme kanssa, toimimme itseämme vastaan ja lähes aina tiedostamatta.

Draivikin voi olla stressaavaa

Autonomisen hermoston osat voidaan nähdä myös kaasuna ja jarruna. Sympaattinen hermosto eli kaasu virittää meidät toimintaan, ja mikäli koemme uhkaa, se antaa tarvittavia voimia selviytyä siitä.

Parasympaattinen hermosto eli jarru puolestaan vastaa rauhoittumisesta ja antaa keholle mahdollisuuden elpyä ja parannella itseään. Sympaattisen hermostomme aktivaatio ei nouse pelkästään silloin, kun koemme jonkin tilanteen stressaavana. Painamme kaasua myös sellaisina hetkinä, kun meillä on niin sanotusti draivi päällä ja olemme innostuneita.

Tekemisen meininki ja kaasu pohjassa eläminen voi tuntua aluksi todella hyvältä. Tällainen tila aktivoi kuitenkin sympaattista hermostoa. On yksilöllistä, kuinka kauan voimme painaa kaasu pohjassa juurikaan rauhoittumatta ilman, että se vaikuttaa hyvinvointiimme. Tosiasia kuitenkin on, että hermostomme kaipaa välillä myös jarruttelua.

Kiertäjähermo kierrosluvun säätelijänä

Ei ole helppoa painaa jarrua ja rauhoittua, kun elimistö käy ylikierroksilla ja jalat vispaavat vielä levolle käytyäkin. Mikä voisi auttaa hidastamaan tahtia, rentoutumaan ja käynnistämään fysiologisen palautumisen?

Kiertäjähermo on kehomme palautumisjärjestelmän pääkytkin. Sen aktivoiminen auttaa aktivoimaan palauttavaa parasympaattista osaa autonomisesta hermostosta. Paras keino kiertäjähermon aktivoimiseen on syvä ja rauhallinen palleahengitys. Sen avulla sykkeesi, verenpaineesi, lihastonuksesi sekä hengitysfrekvenssisi laskevat ja purat ylivirittyneen tilan elimistöstäsi.

Kun hengität koko keuhkojen kapasiteetilla, aivosi sekä lihaksesi saavat paremmin happea ja autat hiilidioksidin poistumista kehosta. Näin olosi piristyy, mielesi virkistyy ja ajatuksesi kirkastuvat. Kiertäjähermoston aktivoiminen syvähengityksellä auttaa tutkitusti myös kivun ja tulehdusten lievittämiseen sekä suolen toiminnan tehostamiseen. Ja mikä parasta, voit toteuttaa sitä missä tahansa: ennen tiukkaa työpalaveria, palkkaneuvottelua, luennon pitämistä, maastavedon ennätysyritystä tai muuten vain, lievittämään stressiä ja kierroksia.

Stressitilan voi purkaa hikoilemalla tai rentoutumalla

Meillä on kaksi keinoa pitkittyneen yliviritystilan purkamiseen: Liikunta sekä rentoutuminen. Kehollisempi keino eli liikunta on usein yksinkertaisempi vaihtoehto, sillä stressitilan purkaminen rauhoittumalla, rentoutumalla ja hengitykseen keskittymällä voi olla ylivirittyneessä tilassa vaikeaa. Kevyt aerobinen liikunta tai muu mielihyvää tuottava liikkuminen purkaa stressitilaa tehostuneen ventilaation lisäksi myös mekaanisen tärinän vaikutuksesta. Kehon sisäisen lämmön nousu ja mielihyvähormonien erittyminen lisäävät hyvän olon tunnetta ja purkavat stressiä tehokkaasti. Keho oppii myös sietämään fyysisen rasituksen johdosta kortisolia paremmin, joten fyysisen kapasiteetin lisäksi myös stressinsietokyky paranee säännöllisesti treenaamalla.  

Kiertäjähermoa voidaan aktivoida rentoutumisen ja hengityksen lisäksi myös muilla mielihyvähormonien tuotantoa edistävillä toimenpiteillä, kuten hieronnalla, meditaatiolla, joogalla, avantouinnilla (kylmäaltistus), halaamisella, kiitollisuuden tunteella ja nauramisella. Nekin ovat siten tehokkaita keinoja aktivoimaan parasympaattista hermoston osaa ja näin ollen myös palautumista.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *