Liikunta auttaa stressitasapainossa

Liikunta on parasta mielialalääkettä ja toimivin keino stressitasapainon saavuttamiseen. Stressinhallinnassa ei olekaan kyse stressin välttämisestä, kuten ei liikunnassakaan pelkästään verenmaku suussa treenaamisesta, vaan molemmissa kokonaiskuormituksen hallinnasta ja voimavarojen tietoisesta säätelemisestä, oman hyvinvointisi parhaaksi.

Stressi on sekä luonnollinen osa elämää, että liikkeelle paneva voima, kun haluamme saada asioita tapahtumaan ja muuttaa tavoitteita todeksi.Stressireaktio käynnistyy, kun kohtaamamme ärsyke ei vastaa turvalliseksi hahmotettuja mielikuvia. Se nostaa elimistön vireystasoa, jotta voisimme vastata tilanteeseen mahdollisimman tehokkaasti. Autonomisen hermoston kaasun eli sympaattisen osan aktivoituessa aistien toiminta tehostuu, mieli valpastuu, syke ja verenpaine nousevat, hengitystiheys ja lihastonus kasvavat ja energiankäyttö tehostuu.

Kun stressaava tilanne on ohi, elimistö rauhoittuu ja palautuu tasapainotilaan. Joskus elimistö ei kuitenkaan syystä tai toisesta tahdo rauhoittua, jolloin stressitilanne tulisi purkaa tietoisesti joko rentoutumalla tai ”hikoilemalla”. Tähän liikunta tarjoaa oivallisen keinon. Se onkin usein helpoin ja yksinkertaisin tapa purkaa stressiä ja rakentaa samalla vahvempaa stressinsieto- ja palautumiskykyä.

Kehosi käsittelee stressiä sitä paremmin, mitä paremmassa fyysisessä kunnossa olet. Juuri liikunta opettaa keholle, ettei stressiin tarvitse reagoida niin vahvasti. Se auttaa autonomisen hermoston hallittua säätelemistä luoden sympaattisen eli ”sykittävän” ja parasympaattisen eli ”palauttavan” osien välille tasapainoisen ja hallitun vuoropuhelun.

Säännöllinen autonomisen hermoston sympaattisen osan kuormittaminen intensiivisillä fyysisillä treeneillä ja parasympaattisen osan aktivoiminen palauttavilla toimenpiteillä, joihin myös rentouttava liikunta kuuluu, ylläpitävät tätä vuoropuhelua. Liikunta tehostaa myös stressijärjestelmän ”jarruketjulaisten”, hippokampuksen sekä etuotsalohkon toimintaa sekä totuttaa kehon sietämään paremmin kortisolia, eivätkä tunnereaktiot ja paniikki näin ollen karkaa käsistä muidenkaan stressinaiheuttajien osuessa kohdallemme.

Liikunta myös laskee stressitasoja ja edistää positiivista mielialaa, joka puolestaan tukee palautumista. Liikunta vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin ja erittää useita hyvänolon hormoneja, kuten serotoniinia, noradrenaliinia, endorfiinia ja dopamiinia. Niiden seurauksena seurauksena ahdistus ja masennus vähenevät ja kohentuneen kunnon johdosta ihminen on aikaansaavempi, pirteämpi, energisempi sekä usein myös tyytyväisempi itseensä ja ulkonäköönsä. Liikunta nostaa myös kehon lämpötilaa, jolloin jännitykset laukeavat ja masennuksen tunne lievittyy. Myös uni maistuu paremmin, kivut ja säryt vähenevät, keskittymis- sekä oppimiskyky paranevat ja henkinen tasapaino löytyy helpommin.

Liikunta saa verenkierron kiihtymään, jolloin hapen sekä energian kulkeutuminen aivoille ja lihaksille sekä kuona-aineiden poistuminen kehosta tehostuvat. Liikunta jopa muokkaa aivojen rakennetta uusia hermoyhteyksiä rakentamalla, joten liikunnalla on positiivisia vaikutuksia niin aivojen toimintaan kuin rakenteeseenkin.

Palauttava liikunta edistää palautumista paremmin kuin pelkkä lepo, kunhan liikunnan teho on riittävän alhainen. Jos teho nousee liikaa, se ei enää palauta vaan kerryttää lisää maitohappoa ja mikrovaurioita lihaksiin. Tärkeintä siis on, että palauttava liikunta pysyy riittävän kevyenä. Se ei saa aiheuttaa lisäkuormitusta hermostolle, aiheuttaa katabolista eli ns. hajottavaa hormonivastetta tai kuormittaa immuunijärjestelmää. Se huoltaa, mutta ei kehitä. Vaikka oikeastaan kehittääkin, juuri palautumista edistävän vaikutuksensa kautta, mikäli liikunta pysyy riittävän kevyenä.

Palauttava liikunta tarkoittaa kevyttä liikuntaa. Palauttavaan liikuntaan kuuluu matalatehoisen aerobisen liikunnan lisäksi kuntosalilla tehtävä, kevyellä vastuksella tai ilman vastusta tehtävä harjoittelu, liikkuvuusharjoittelu, venyttely, jooga, pilates sekä vesijumppa.  

Palauttava liikunta kannattaa pitää lyhytkestoisena, 15-45 harjoituksena. Jos harjoituksen kesto kasvaa, kevytkin liikunta alkaa kuluttaa lihasten glykogeeni- eli energiavarastoja, jolloin palauttava vaikutus voi kumoutua.

Mitä enemmän kuormitamme tuki- ja liikuntaelimistöä sekä hengitys- ja verenkiertoelimistöä, sitä suurempaan rooliin palauttavan liikunnan ja kehonhuollon rooli nousevat. Liikunnasta, palauttavastakaan sellaisesta, ei kuitenkaan saisi ottaa uutta stressinaiheuttajaa elämäänsä. On muistettava, että jos henkistä puolta kuormitetaan ylenpalttisesti, ei kehoa saisi enää rääkätä liikuntaharjoituksilla. Tasapainon löytäminen on kehon ja mielen kuormittamisessakin avainasemassa.

Lähde: Impulssi – menetelmä jatkuvaan kehitykseen (R.Aalto ja P. Immo, Docendo. 2021)

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue lisää