Intohimo vai itsekuri: taistelu- vai taistelijapari?

Intohimo sytyttää, itsekuri käynnistää ja pitää liikkeessä. Tuloksia syntyy, kun nämä kaksi pelaavat yhteen, mutta ne eivät tee samaa työtä. Intohimo on kiinnostuksen ja merkityksen kokemus, joka lataa tekemiseen energiaa ja uteliaisuutta. Se ruokkii oppimista ja luovuutta, eikä tarkoita, että aina tuntuisi hyvältä; sen ydin on suunnassa ja syyssä jatkaa. 

Itsekuri taas on kyky tehdä tärkeät asiat silloinkin, kun ei huvita. Se luo rytmiä ja rutiineja, eikä ole jatkuvaa “raipan” käyttöä. Kun sitä käytetään liikaa, seuraus on vastarinta ja leipääntyminen.

Molempia tarvitaan

Oikea työnjako on selkeä. Itsekuri hoitaa liikkeellelähdön ja systeemissä pysymisen: se käynnistää ensimmäiset minuutit, lukitsee kalenteriin toistuvan minimiannoksen ja suojaa rajat, kuten palautumisen ja unen. 

Intohimo kantaa itse suorituksessa: sen varassa keskityt laatuun, kokeiluun ja flow’hun. Se on polttoainetta, joka tekee kovista vedoista kevyempiä ja syventää oppimista. Nyrkkisääntö on yksinkertainen: itsekuri vie ovelle, intohimo kantaa kynnyksen yli.

Aloituskitkan murtamiseen riittää usein hyvin pieni teko. Kahden minuutin sääntö toimii: aloita vain kahdeksi minuutiksi ja anna tekemisen jatkua, jos vire löytyy. Tee aloituksesta automaattinen ankkuroimalla se johonkin arjen rutiiniin, kuten kahvin keittoon ja treenivaatteiden pukemiseen. Päätä etukäteen, mitä teet seuraavana päivänä, jotta et joudu neuvottelemaan asiasta tunteidesi kanssa. 

Luota prosessiin

Rakenna mieluummin systeemi kuin yksittäinen tavoite: jos tavoitteesi on puolimaraton, systeemi voi olla viikoittainen rytmi, jossa arkisin liikut 30–45 minuuttia, lauantaina teet pidemmän harjoituksen ja sunnuntaina kevyen palauttelutreenin. Seuraa ensisijaisesti sitä, tapahtuiko harjoitus vai ei; numerot ovat hyödyllisiä, mutta jatkuvuus ratkaisee.

Intohimo pysyy elävänä, kun muistutat itseäsi merkityksestä. Kirjoita lyhyt lause “miksi” ja pidä se näkyvillä. Tee edistymisestä konkreettista pitämällä treenipäiväkirjaa ja kirjaamalla mukaan myös tuntemukset, ei pelkkiä numeroita. Jätä viikkoon tilaa joustolle ja vaihtelulle: kerran viikossa voit valita vapaasti, mikä tuntuisi innostavalta. 

Vastaavasti aseta jarrut ajoissa: jos kuormitus kasvaa viikosta toiseen, suunnittele tarkoituksellinen kevyt viikko. Pidä kiinni palautumisen perusasioista kuten 7–9 tunnin unesta ja vähintään yhdestä lepopäivästä. Hyväksy “riittävän valmis” tekeminen; kestävä 80 prosenttia suunnitellusta on usein parempi kuin täydellisyyden ja nollan välinen vuorottelu.

Identiteettinä liikkuva ihminen

Sekä intohimoa että itsekuria voi mieltää identiteetin kautta. Kun ajattelet “olen ihminen, joka liikkuu päivittäin”, valintojen tekeminen helpottuu. Laske kynnystä niin matalaksi, että tekeminen on lähes väistämätöntä: lyhyt harjoitus on parempi kuin täydellinen suunnitelma, jonka toteuttaminen jää pienenkin vastoinkäymisen vuoksi välistä. 

Käytä pieniä rituaaleja, kuten samaa aloituslähtölaskentaa tai lämmittelyä; rituaali on automaatio, joka säästää tahdonvoimaa. Pidä viikoittainen kymmenen minuutin palautesilmukka: suunnittele, toteuta, kirjaa yksi oppi, säädä seuraavaa viikkoa.

Arjen tasolla tämä voi näyttää tältä. Maanantaina aloitat 30 minuutin peruskestävyydellä ja lisäät loppuun muutaman lyhyen reippaan kiihdytyksen, jotta leikki ja vauhdin tunne heräävät. Tiistaina teet kaksikymmentä minuuttia kehonpainoharjoittelua ja kymmenen minuuttia liikkuvuutta. 

Keskiviikko on lepo tai lyhyt lenkki, jotta rajat ja palautuminen pysyvät kunnossa. Torstaina on viikon pelivuorosi tai ryhmäliikuntatuntisi tai intervallit, joissa annat intohimon viedä ja haet flow’ta. Perjantaina liikut kevyesti ja lisäät muutaman minuutin tekniikkaa uteliaisuutta ruokkien. Lauantaina teet pidemmän lenkin tai pelaat ystävien kanssa padelia; yhteisöllisyys vahvistaa motivaatiota. Sunnuntaina liikut kevyesti ja käyt läpi viikkokatselmuksen: mikä toimi, mikä ei ja mitä säädät.

Jos tekeminen nojaa pelkkään itsekurin varaan, treeni muuttuu suoritukseksi ja motivaatio hiipuu: silloin on aika lisätä merkitystä, monipuolisuutta ja mahdollisesti keventää kokonaiskuormaa. 

Jos taas nojaat vain intohimoon, tekemisestä tulee ailahtelevaa: lukitse kalenteriin toistuva minimiannos, tee aloittamisesta helppoa ja pidä kiinni ankkureista. Vältä “kaikki tai ei mitään” -ajattelua; jatkuvuus peittoaa täydellisyyden 6-0.

4 ratkaisevaa kysymystä

Ennen treeniä pysähdy hetkeksi neljän kysymyksen äärelle. Miksi teen tämän juuri tänään? Mikä on minimitaso, jonka teen varmasti, vaikka en jaksaisi enempää? Mikä on selkeä signaali lopettaa ajoissa, esimerkiksi jos tekniikka hajoaa tai väsymys on selvä? Mikä on yksi pieni kokeilu, joka herättää uteliaisuuden? Näillä kysymyksillä ohjaat itseäsi fiksusti ilman turhaa kovistelua.

Itsekuri on kuin käynnistysnappi ja kaistavahti, intohimo taas polttoaine ja turbonappi. Yhdessä ne rakentavat systeemin, joka on kestävä, innostava ja tuloksia synnyttävä.