Onko fyysinen passiivisuus pahin uhkamme?

Istumme enemmän kuin koskaan, liikumme vähemmän ja vietämme tuntikausia ruutujen, ennen kaikkea älykännykkämme äärellä. Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa meille yksilöinä ja yhteiskunnalle laajemmin? Voiko fyysinen passiivisuus olla suurin uhka terveydellemme ja toimintakyvyllemme tulevaisuudessa?

Liikuttavia ajatuksia -vieraana Arto Pesola

Vieraakseni Liikuttavia ajatuksia -podcastiin saapui tällä kertaa istumistutkija ja liikuntatieteiden tohtori Arto Pesola, joka tunnetaan pitkäjänteisestä työstään fyysisen passiivisuuden tutkimuksen ja aktiivisen elämäntavan edistämisen parissa. Arto on tehnyt merkittävää työtä istumisen haittojen sekä istumisen vähentämiseen liittyvien terveyshyötyjen tutkimisen sekä aktiivisempaan elämäntyyliin kannustamisen parissa.

Pesola on myös kirjoittanut kirjat Luomuliikunnan vallankumous ja Luomuliikunnan työkirja sekä ollut mukana laatimassa kansallisia istumissuosituksia. Nykyään Arto johtaa tutkimusta Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa XAMKissa ja kehittää Fibion -yrityksessään ratkaisuja arkiaktiivisuuden edistämiseen. 

Tappaako liiallinen istuminen?

Keskustelu oli herättelevä, arkinen ja konkreettinen, pieni hyvähenkinen ravistelu meille kaikille. Podcast -keskustelurunkoni Artolle pohjautui muun muassa seuraaviin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin: Tappaako liiallinen istuminen? Pitääkö meidän ryhtyä urheilijoiksi elämästä ”hengissä selviytyäksemme”? Mikä on sopiva määrä istumista ja ruutuaikaa? Entä askelia tai aktiivisuutta? Ja missä mennään nykytutkimuksen osalta: Mikä juuri nyt on ajankohtaista sekä millaisia tuoreita tutkimuksia ja -tuloksia Artolla on meille kerrottavanaan?

Me työikäiset istumme yli 12 tuntia päivässä

Yksi jakson pysäyttävimmistä havainnoista liittyi työikäisten suomalaisten arkeen. Istumme nykyisin jo yli 12 tuntia vuorokaudessa, jotkut meistä vielä reippaasti enemmän. Suuri osa tästä kertyy työpäivän aikana, mutta istumismaraton jatkuu myös vapaa-ajalla: ruokapöydässä, sohvalla, autossa ja ruudun ääressä. Kun tähän yhdistetään älypuhelinten runsas käyttö, joka on kohonnut aikuisilla jopa 3-5 tuntiin päivässä ja nuorilla vielä enemmän, passiivisuuden vaikutus arjessamme saa uudet mittasuhteet.

Istuminen on iskeeminen olotila

Fyysinen passiivisuus ei ole harmitonta. Se heikentää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, lisää matala-asteista tulehdusta kehossa ja kasvattaa riskiä moniin kroonisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Samalla vireystila ja kognitiivinen suorituskyky heikkenevät. 

Arto nosti esiin myös sen, kuinka passiivisuus vaikuttaa mielialaan ja psyykkiseen hyvinvointiin: ihminen ei voi hyvin, jos keho ei saa riittävästi liikettä. Ja nyt ei puhuta raivokkaista treeneistä, vaan pienistä liikuttavista valinnoista. Kuntoliikunta on sekin todella tärkeää, mutta istumista tauottava liike sekä liikuskelu on välttämätöntä terveydellemme ja toimintakyvyllemme.  

Urheilua, liikuntaa vai istumisen välttämistä?

Jakson ehkä tärkein viesti oli se, että liikkeen lisääminen ei tarkoita suorituspainetta tai uuvuttavia treenejä. Kyse on ennen kaikkea arjen pienistä valinnoista. Seisominen palaverin aikana, kävely tauolla, portaiden valitseminen hissin sijaan… Liike ei ole ylimääräinen osa päivää, vaan olennainen edellytys jaksamiselle, palautumiselle ja toimintakyvylle. Jotta pelkästään kuntoliikunnalla pystyisi blokkaamaan istumisen terveyshaitat, pitäisi liikuntaa harrastaa tunti päivässä. Aktiivisten, pienten valintojen ansiosta varsinaisen liikunnan määrä voi olla huomattavasti inhimillisempi.

Yhteiskuntamme kannustaa istumiseen

Keskustelimme myös siitä, miten yhteiskunta voisi tukea aktiivisempaa arkea. Koulujen, työpaikkojen ja kodin rakenteita pitäisi kehittää niin, että liikkeelle on tilaa ja tilaisuuksia. Seisomapöydät, liikettä tukevat opetuskäytännöt ja työpaikkojen aktiiviset tauot voisivat muuttaa kulttuuria kohti kehoa kunnioittavampaa arkea. Arto muistutti, että tarvitsemme kulttuurisen muutoksen, jossa liike nähdään keskeytyksen sijaan elinehtona.

Yksi jakson puhuttelevimmista pohdinnoista liittyi ruutuajan ja ulkoilun väliseen valintaan. Kun käsi hapuilee puhelinta (jonka se tekee keskimäärin 50-150 kertaa päivässä), voisiko se avata oven ja viedä sinut pienelle kävelylle? Aktiivinen elämä ei ole pois tehokkuudesta tai arjen sujuvuudesta. Päinvastoin: se tukee luovuutta, keskittymistä ja hyvinvointia.

Pienin mahdollinen teko?

Jos haluat ymmärtää, miten pienillä arjen päätöksillä voit vaikuttaa merkittävästi omaan jaksamiseesi ja hyvinvointiisi tai haluat herättää kollegasi, ystäväsi tai perheesi miettimään omaa istumisen ja liikkeen suhdettaan, ota jakso kuunteluun sekä jaa jakso somessa ja käy nakkaamassa kommentti tai arvostelu Spotifyssä. Se on pieni, mutta vaikuttava teko istumisen sekä fyysisen passiivisuuden haittojen vähentämiseksi ja sinun lähiympäristösi aktivoimiseksi liikunnallisemman elämäntavan pariin.

Liikuttavia ajatuksia – Onko fyysinen passiivisuus suurin uhkamme?
 Kuunneltavissa nyt Spotifyssä: https://open.spotify.com/episode/1bXbVMEvMxfad3RvLIGXrK