Elämässä pitää olla poltetta: Juho Mannisen tarina

On olemassa ihmisiä, jotka löytävät oman juttunsa varhain ja kulkevat samaa polkua vuosikymmeniä. Ja sitten on ihmisiä, joiden elämä rakentuu useista eri luvuista. Juho Manninen kuuluu jälkimmäisiin.

Moni tuntee Juhon ennen kaikkea NHLwamin ja nykyään myös Golf Diggerin kautta sisältöjen tekijänä, tarinankertojana ja persoonana, joka on ollut rakentamassa uudenlaista urheilumediaa Suomeen. NHLwam nosti esiin urheilijoiden persoonan tulosten takana ja Golf Digger on tehnyt golfista viihdettä, jossa intohimo, huumori ja vahva tuotannollinen osaaminen kohtaavat toisensa ja rikkovat sopivasti golfin konservatiivista koodistoa.

Kun sain Juhon vieraakseni Liikuttavia ajatuksia -podcastiin, kävi nopeasti selväksi, että hänen tarinansa on paljon enemmän kuin tarina mediasta, urheilusta tai yrittäjyydestä.

Se on tarina ihmisestä, joka on etsinyt elämäänsä poltetta, elänyt täysillä ja aloittanut alusta, monta kertaa uudelleen. Tämä on Juho Mannisen tarina.

Poika, joka unelmoi NHL:stä

Oulun kupeessa, Jäälissä, kasvanut Juho haaveili lapsena jääkiekkoammattilaisen urasta. Kuten monella lahjakkaalla juniorilla, myös hänen identiteettinsä rakentui vahvasti urheilun ympärille.

Kilpaileminen, tavoitteet ja jatkuva kehittyminen tulivat osaksi minuutta jo nuorena.

Mutta urheilun maailma opetti nopeasti myös sen, ettei lahjakkuus ja polte usein yksin riitä. Jossain vaiheessa vastaan voivat tulla fyysiset realiteetit, kilpailu ja se hetki, jolloin joutuu ensimmäisen kerran kysymään itseltään: ”Entä jos elämä ei menekään niin kuin olin kuvitellut?” Monelle tuo kysymys tulee eteen vasta aikuisuudessa. Juholle se tuli eteen jo junnuna.

Lumilautailu toi vapauden tunteen

Kun jääkiekko jäi taka-alalle, elämään tuli lumilautailu. Siinä oli jotain, mitä jääkiekko ei ollut koskaan pystynyt tarjoamaan: vapautta. Jäälin, Syötteen, Rukan lautailuporukoissa elettiin aikaa, jolloin päivät täyttyivät kavereista, tempuista, videoiden kuvaamisesta, bilettämisestä ja hetkessä elämisestä. Lopulta tämäkin harrastus muuttui tavoitteelliseksi urheiluksi.

Juho nousi poltteensa ansiosta kansainväliselle tasolle ja kilpaili maailman huippuja vastaan. Hän ylsi maailmancupissa podiumille ja lähelle maailman kärkeä. Mutta kuten huippu-urheilussa usein tapahtuu, menestys ei tullut ilman hintalappua. Useat vakavat loukkaantumiset, muun muassa eturistisiteen repeämiset, päättivät kilpailu-uran. Ja samalla katosi jotain paljon suurempaa kuin urheilijan status. Katosi identiteetti.

Mitä tapahtuu, kun oma suunta katoaa?

Yksi podcast-keskustelumme koskettavimmista teemoista liittyi siihen tyhjyyteen, joka seuraa silloin, kun ihminen menettää asian, jonka ympärille koko elämä on rakentunut. Moni ulkopuolinen näkee urheilijan uran päättymisessä vain ammatillisen muutoksen. Todellisuudessa kyse voi olla paljon syvemmästä kriisistä.

Kun rytmi, yhteisö, tavoitteet ja merkityksellisyyden tunne katoavat yhtä aikaa, ihminen joutuu rakentamaan itsensä uudelleen. Juho on tehnyt tämän elämässään useamman kerran. Juuri se hänen tarinassaan puhuttelee minua erityisen paljon. Kyky luoda nahkansa ja aloittaa taas kerran alusta, ilman karttaa ja tietoa määränpäästä.

Levottomuus, joka on sekä lahja että haava

Lautailu-uran jälkeiseen elämään mahtui monia vaiheita: nettipokeria, rock-elämää, myyntityötä ja media-alan opintoja sekä paluu jääkiekon pariin. Moni voisi nähdä tämän poukkoiluna. Minä näen siinä jotain muuta.

Juho tunnistaa itsessään voimakkaan tarpeen löytää asioita, jotka sytyttävät aidosti. Hän ei ole koskaan viihtynyt paikallaan. Hän on aina halunnut oppia, kokeilla, heittäytyä ja mennä kohti uusia maailmoja. Sellainen ominaisuus on valtava vahvuus, mutta samalla se voi olla myös raskas taakka. Sillä, jos sisäinen palo sammuu, moni asia tuntuu nopeasti merkityksettömältä.

NHLwam ja ihmiset tulosten takana

Kun Juho myöhemmin löysi tiensä mediasisältöjen maailmaan, jotain loksahti jälleen paikoilleen. Syntyi NHLwam. Formaatti, joka erottui välittömästi perinteisestä urheilumediasta. Siinä huippukiekkoilijoita ei kuvattu pelkkinä tähtinä tai tuloskoneina, vaan heidät nähtiin ihmisinä persoonallisuuksineen, vahvuuksineen, heikkouksineen ja epävarmuuksineen.

Ehkä juuri siksi NHLwam on koskettanut niin monia. Se muistuttaa meitä siitä, että poikkeuksellisen menestyksenkin takana on lopulta ihan tavallinen ihminen. Sama ajatus näkyy myös Golf Diggerissä, jossa golf toimii lopulta vain alustana suuremmille tarinoille ihmisistä, intohimosta ja elämästä yleensä.

Mitä hyvinvointi lopulta on?

Juhon tarinasta nousi ainakin itselleni vahvasti mieleen ajatus siitä, ettei hyvinvointi tarkoita välttämättä sitä, että elämä olisi jatkuvasti hallinnassa tai tasapainossa. Joskus hyvinvointi voi tarkoittaa sitä, että uskaltaa päästää irti kontrollista ja aloittaa alusta. Ja, että uskaltaa päästää irti vanhasta identiteetistä silloin, kun se ei enää palvele. Ja, että uskaltaa etsiä itseään vielä silloinkin, kun ei tiedä tarkalleen, mitä etsii.

Juho Mannisen tarinassa kiinnostavinta ei lopulta ole se, kuinka monessa asiassa hän on menestynyt. Vaan se, että hän on uskaltanut hypätä aina uudelleen tuntemattomaan: oppimaan uusia taitoja, rakentamaan uusia unelmia ja etsimään uusia merkityksiä.

Me kaikki tarvitsemme elämässä jonkinlaisen poltteen. Jotain, mikä saa meidät heräämään aamulla innostuneina. Jotain, mikä muistuttaa, että emme ole täällä vain suorittamassa tai selviytymässä. Vaan elämässä ainutkertaista elämäämme. Voimme tehdä sen puolivaloilla tai sitten Juhon esimerkin mukaan täysillä, vaikka se välillä sattuisikin. Kumman tavan sinä valitset?

Kuuntele koko keskustelu Liikuttavia ajatuksia -podcastissa: https://open.spotify.com/episode/3z97VtgO9nLeyfciLWhB3w?si=0879d02e88364177