Olen 35-vuotias vaimo ja kolmen lapsen äiti. Ammatiltani olen sairaanhoitaja, mutta mielenkiintoni on aina ollut liikunnan, ravitsemuksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parissa. Liikunnallisuus ja adjektiivit ”sisukas ja pippurinen Duracell” ovat aina kuvastaneet luonnettani sekä persoonaani parhaiten. Sisukkuutta ja uskoa elämään on välillä koeteltu, mutta onneksi en ole antanut periksi. Olen myös potenut jonkinasteista ”urakriisiä” jo pitkään, mutta uskon löytäneeni ratkaisun, jonka avulla voin tulevaisuudessa yhdistää sairaanhoitajan taustani ennaltaehkäisevään ja kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin edistämiseen.
Elämä rysäyksellä sirpaleiksi
Valmistuin sairaanhoitajaksi ollessani 22-vuotias ja ehdin olla pari vuotta töissä yliopistollisessa sairaalassa, kunnes jäin äitiyslomalle esikoisestani. Koin olevani vielä aika nuori, mutta vauva oli hyvin toivottu, enkä oikeastaan muusta osannut siinä vaiheessa unelmoidakaan.
24-vuotiaana tullessani äidiksi, minusta tuli myös yksinhuoltaja leski. Elämäni romuttui täysin ajaessamme hiihtolomareissulle Leville mieheni ja puolivuotiaan tyttäremme kanssa. Matkustimme yöllä, kun toinen auto ajoi suoralla tiellä 100 km/h päällemme, mieheni ajaessa 80 km/h vastaan. Tästä hetkestä eteenpäin en muista mitään miltei 6 viikkoon ja muutenkin seuraavat vuodet ovat hyvin sumun peitossa.
Mieheni menehtyi onnettomuudessa ja oma selviytymiseni oli suuri ihme. Olin Oulun yliopistollisessa sairaalassa teho-osastolla pari viikkoa ja minulle tehtiin kaksi isoa leikkausta. Murtumia tuli useita ja pään paiskautumisen vuoksi aivoissani oli verenkiertohäiriötä. Fyysinen kuntoutumisprosessini alkoi saman tien, mutta henkisen ja psyykkisen puolen läpikäyminen kulkee luultavasti matkassani läpi elämän.
Luovuttaminen ei ollut vaihtoehto
Mennyt 11 vuotta on ollut täynnä muutoksia, selviytymistä, sisulla vetämistä, mutta samalla myös täyttä elämää. Minä en ole tullut tänne maailmaan luovuttamaan, vaan kaikesta mennään läpi, vaikka se vaatisikin vuosien käsittelyä, itkuja, ahdistuksen tunteita ja kohtaamista.
Onnettomuuden jälkeen jouduin opettelemaan kävelyä fysioterapeutin kanssa alusta uudestaan, sääriluun sekä ristiluun murtumat vihloivat vuosikausia, mutta varausluvat saatuani treenailut jatkuivat. Oikeastaan lenkit alkoivat jo kävelykeppien kanssa Kuopion Puijonlaakson maastoissa. Alkuun minulla piti olla paljon apuja arjessa, koska en esimerkiksi saanut kantaa vauvaani, mutta pian päätin, että kyllä minä pärjään vauvani kanssa kaksinkin.
Hyvä kunto edesauttoi toipumista
Ennen onnettomuutta fyysinen kuntoni oli todella hyvä ja sillä olikin suuri vaikutus nopeaan kuntoutumiseeni. Vaikka olin yksinhuoltaja lapselleni, kuuluivat treenit jokapäiväiseen elämääni. Vaunujuoksut, porrastreenit, pyöräily, rullaluistelu, lihaskuntotreenit kotona ja myöhemmin ryhmäliikunnat olivat tuolloin arkeani. Juoksin jopa parhaan puolimaratonaikani 1½ vuotta onnettomuuden jälkeen. Periaatteeni onkin, että lähes joka paikkaan pääsee jalan tai pyörällä. Vuodet vierivät, tapasimme nykyisen aviomieheni kanssa, saimme toisen lapseni ja muutimme nykyiseen kotiimme Järvenpäähän neljä vuotta sitten. Olen itse tehnyt hoitoalalla töitä monessa paikassa, mutta ollut myös paljon lasten kanssa kotona.
Liikunnasta fyysistä ja henkistä hyvinvointia
Olen ajan saatossa ymmärtänyt, miten suuri voima itselleni näinä vuosina on ollut hyvä peruskuntoni. Liikunnalla on ollut mieletön vaikutus elämässäni selviytymiseen, olen saanut siitä hurjasti lisäkapasiteettia sekä voimavaroja, niin fyysisesti, henkisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti.
Kestävyysurheilu ja ryhmäliikunnat ovat aina olleet minun juttuni, mutta hurahdin joitakin vuosia sitten myös voimapuolen harjoitteluun. Ravitsemusasioissa olen käynyt elämässäni läpi omat haasteeni, mutta ymmärryksen sekä tiedon lisääntyessä olen saanut tasapainon näihin myös henkilökohtaisessa elämässäni.
Minulla on ollut pitkään haaveena lähteä kehittämään osaamistani hyvinvointialalla. Salaa se on kytenyt mielessäni vuosikausia, mutta aika ei ole ollut oikea ja varmasti suurimpana esteenä olen ollut minä itse. Menneisyydessäni on useita traumoja ja haavoja, joista suurimmaksi ovat nousseet erilaiset hylkäämisen ja epäonnistumisen pelot. Silti olen mennyt aina kohti uusia asioita, vaikka olisi pelottanutkin.
Impulssi Personal trainer -koulutus tuli minun luokseni
Viime elokuussa ollessani äitiyslomalla, näin sattumalta ilmoituksen Impulssin ”Terveydenhuoltoalan ammattilaisesta personal traineriksi” webinaarista. En ollut aiemmin kuullut Impulssista, mutta webinaarissa Riku Aaltoa kuunnellessani aloin tosissani miettimään koulutukseen osallistumista. Uskaltaisinko oikeasti? Olisiko nyt oikea aika?
Aloin selvittämään, missä lähipäivät järjestetään ja totesin koulutuksen toteutuvan noin 3.5 kilometrin päässä kotoamme. Pohdin asiaa vielä yli kolme viikkoa ja 35-vuotissynttäripäivänä uskalsin tehdä päätöksen ja ilmoittautua mukaan koulutukseen.
Yksi parhaista päätöksistäni
Nyt 7 kuukautta myöhemmin koulutuksen loppusuoralla voin rehellisesti sanoa tämän olleen yksi parhaista päätöksistäni ikinä. Koulutus itsessään on antanut runsaasti oppia ja eväitä jatkoon, kouluttajat ovat olleet mukavia sekä ammattitaitoisia, mutta suurimman koulun olen käynyt läpi itseni kanssa.
Olen jännittänyt älyttömästi, epäillyt itseäni, mutta yhä uudestaan saanut nähdä, miten hyvin kaikki onkin mennyt. On ollut mahtavaa saada tukea jo aiemmin oppimiini asioihin ja olen saanut ymmärrystä esimerkiksi kuntosaliharjoittelusta aivan uudella lailla. Lisäksi mikä tärkeintä, olen löytänyt arvostusta itseäni kohtaan, arvostusta menneisyyteeni ja kaikkiin niihin lukuisiin kokemuksiin, jotka olen tähän mennessä kohdannut.
Empaattisuutta ja ymmärrystä vastoinkäymisistä
Viimeiset 12 vuotta ovat olleet melkoista tarpomista. Tiedostan kuitenkin, että nämä elämänkokemukset on täytynyt käydä läpi, jotta voin olla nyt tässä pisteessä. Ilman tuhansia kyyneleitä, pelkoja, yksinäisyyttä ja ahdistuksen tunteita en voisi aidosti itse ymmärtää sitä, mitä monet ihmiset joutuvat jatkuvasti käymään läpi. Olen oppinut, ettei elämistä tarvitse surunkaan keskellä lopettaa, vaan upeita hetkiä voi löytää aivan arjen keskeltä.
Elämä ei ole aina helppoa, mutta omilla valinnoillaan siitä voi tehdä huomattavasti paremman, terveemmän ja elinvoimaisemman. Minä olen saanut nähdä, miten menneisyydellä on suuret vaikutukset elämään; miten paljon umpiruuhkainen lapsiperhearki, rakennusprojektit, vuosien kuormat sekä mielen haasteet voivat viedä kapasiteettia elämästä. Mutta olen saanut myös nähdä miten mieletön vaikutus elintavoilla on jaksamiseen.
Tavallisten ihmisten sisuttaja
Unelmani on saada olla valmentamassa ja ”sisuunnuttamassa” aivan tavallisia ihmisiä kohti elinvoimaisempia elämäntapoja. Sairaanhoitajana olen nähnyt paljon elintavoista johtuvia sairauksia, ja tavoitteenani on olla jatkossa ennaltaehkäisemässä näiden syntyä.
Haluan olla murtamassa hyvinvointiin, liikuntaan ja ravitsemukseen rakennettuja myyttejä ja auttaa ihmisiä oivaltamaan, että energisempi ja hyvinvoivempi elämä voi olla jokaista varten. Elintapamuutos on jokaiselle mahdollista, kun sitä lähdetään rakentamaan sopivalla tahdilla, ei kiirehtien, vaan luomalla uusia, parempia, pysyviä rutiineja arkeen. Pienikin muutos on kokonaisuuden kannalta iso juttu. Löytämällä yhdessä omaa hyvinvointia tukevia elementtejä, on kokonaisvaltainen palautuminenkin helpompaa ja energiaa riittää kuormittavaankin arkeen.
En olisi vuosi sitten uskonut, että seuraavan vuoden huhtikuussa voin sanoa olevani sairaanhoitaja sekä elintapavalmennukseen erikoistunut personal trainer. Tästä oppiminen saa jatkua sekä syventyä, yhdessä tulevien asiakkaitteni kanssa.
Uskotaan itseemme ja nähdään omat supervoimamme!
Kaisan aktiivista elämää voi seurata instagrammissa @kaisaella.
