Hanna osallistui Impussi Personal trainer -koulutukseen Kajaanissa ja Oulussa kevään ja kesän 2023 aikana. Seuraavaksi Hanna kertoo oman tarinansa koulutusmatkastaan ja havainnoistaan hyvinvoinnin ja liikunnan merkityksestä.
Toisen lapseni syntymän jälkeen olin 26 vuotta ja täysin rapakunnossa. Ylipainoa oli reilusti ja ravitsemus aivan rempallaan. Liikunta oli lähinnä satunnaista lenkkeilyä ja hyvinvointi oli vain hieno sana sanakirjassa. Olin jatkuvasti tyytymätön olemattomaan jaksamiseeni ja siihen, miltä minusta kropassani tuntui. Häpesin itseäni. Tuolloin heräsi ajatus siitä, että on minun aikani alkaa pitämää huolta itsestäni, en vain oikein tiennyt mistä tai miten aloittaa.
Seitsemässä viikossa pysyvästi kuntoon?
Nettivalmennukset tulivat noihin aikoihin rytinällä markkinoille ja lupasivat toinen toisiaan parempia tuloksia. Otinkin erään valmennuksen sillä ajatuksella, että laihdutan pois kymmenen vuotta kerätyn ylipainon seitsemässä viikossa. Onpahan sitten pois alta ja voin jatkaa entistä elämääni. Sain gramman tarkan ruokavalion, jossa sai syödä vain vihreitä kasviksia ja muistan laskeneeni, kuinka monta kertaa minun täytyy käydä salilla ja lenkillä, että olen laiha. Ja toden totta, paino putosi nopeasti, mutta tyylillä ei ollut mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa.
Valmennus oli ja meni, mutta onneksi kipinä liikunnasta tulevaan hyvään oloon kuitenkin jäi. Pitkällä aikajänteellä liikunnasta tuli minulle arkeen kuuluva osa, eikä se ollut enää erillinen suoritus. Valmennuksen ruokavaliosta jäi käteen vain vinoutunut suhtautuminen ruokaan ja huono omatunto syömisestä kohtaan. Tästä en osannut päästää pitkään aikaan irti, ja lopulta painoa putosi niin paljon, että näytin lähinnä kuivan kesän oravalta.
Kuntosalitreeni huoltaa korvaväliä
Huomasin liikunnan lisäämisellä olevan huomattava vaikutus mielialaani ja painon pudottua huomasin jaksavani töissä ja arjessa paremmin. Salista tuli säännöllinen harrastus ja nautin siitä, että siellä pystyi haastamaan itsensä aina uudelleen. Sali ja liikunta olivat minulle myös paras tapa hoitaa mielenterveyttä. Lähdin kokeilemaan ryhmäliikuntatunteja ja koin ne mielekkäänä, vaikka olin se, joka meni tunnilla aina väärään suuntaan ja hyppäsi silloin, kun piti mennä kyykkyyn. Kolmivuorotyö haastoi kuitenkin mahdollisuuden osallistua niihin säännöllisesti.
Minulle on aina ollut selvää, että haluan tehdä työtä, jossa saan olla tekemisissä ihmisten kanssa ja voin auttaa muita. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan hoitoalalle. Tein lähihoitajan töitä mielenterveyskuntoutujien parissa yli 11 vuotta ennen valmistumistani sairaanhoitajaksi 2019. Lisäkouluttautuminen ja oman ammattitaidon syventäminen työn ohessa on ollut minulle tärkeää ja innostun aina uuden oppimisesta.
Korona haastoi henkisesti
Korona alkoi muutama kuukausi sairaanhoitajaksi valmistumiseni jälkeen ja horjutti perusturvallisuutta ja heitti kaikki rutiinit päälaelleen niin töissä kuin arjessa. Yhtäkkiä ihmiset olivat täysin päinvastaisissa tilanteissa; osa jäi työttömäksi ja minä olin sillä toisella puolella, jossa töitä oli enemmän kuin ihminen jaksaa tehdä.
Henkinen paine oli valtava ja elettiin jatkuvasti muuttuvassa epätietoisuuden tilassa. Olin töissä todella uupunut niin henkisesti kuin fyysisesti. Tunsin sietämätöntä riittämättömyyttä ja voimat jaksaa arjessa kahden kouluikäisen äitinä olivat vähissä. Olin hukannut vahvuuteni ja monessa tilanteessa kantavan ominaispiirteeni: Huumorintajuisen asenteen elämään. Pidin kuitenkin kiinni liikuntarutiineistani – liikkuessa tunsin vapautta ja liikunta auttoi järjestämään ajatuksia. Hyvä fyysinen kunto oli minulle voimavara, joka edesauttoi jaksamista kaoottisessa elämäntilanteessa.
Terveydenhuoltoalalta vankka pohja elintapavalmentamiseen
Lopulta totesin, että mikään ei muutu, jos mikään ei muutu. Aina välillä olin herkutellut ajatuksella työskennellä liikunta-alalla. Hain Kajaanin Ammattikorkeakouluun liikunnanohjaaja opintoihin ja pääsin polkuopiskelijaksi. Innostuin opiskelusta todella paljon ja minulla oli vahva tunne, että ala on ehdottomasti oikea. Ajatus terveydenhuolto- ja liikunta-alan yhdistämisestä työksi tuntui juuri minulle täydelliseltä vaihtoehdolta. Olin koulupäivien jälkeen täynnä intoa ja paloa opiskeluun ja halusin tulevaisuudessa olla oivalluttamassa ihmisiä liikunnan terveyshyödyistä.
Vaikka sain opinnoista paljon, täysi työaika vaativassa työssä, amk-opinnot ja arki kahden kouluikäisen lapsen kanssa alkoivat kuitenkin olla ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen yhdistelmänä enemmän hyvinvointia nakertava, kuin rakentava yhdistelmä. Läheiseni alkoivat ilmaista huolta voinnistani, jolle olin itse jo jollain tavalla sokeutunut. Elämä oli suorittamista: ”Kun minä vielä tämä jaksan”. Määrätietoisen luonteeni vuoksi omien voimien ehtymistä oli vaikea hyväksyä.
Vuoden 2022 loppupuolella oli tavallinen työpäivä, kun ruokatunnilla hetken mielijohteesta hyppäsin kuuntelemaan KAMK:n kautta järjestettyä Rikun ja Eetun webinaaria. Webinaarin jälkeen olin vakuuttunut, että Impulssi ja personal trainer -koulutus on minua varten. Näin terveydenhoitoalan koulutuksen yhdistettynä elintapavalmennukseen erikoistuneeseen personal trainer -koulutukseen mahdollisuutena. Impulssin arvomaailma ja näkökulma kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista puhuttelivat niin voimakkaasti, että päätin kääntyä Impulssin suuntaan ja panostaa ensisijaisesti omaan hyvinvointiin. Heti koulutuksen aluksi käyty Oman hyvinvoinnin johtamisen kurssi näyttikin suunnan, mitä on luvassa.
Joustavaa ja rentoa huippuosaamista
Joustavuus oli ehdottomasti tekijä, joka oli edellytys koulutukseen lähtemiselle. Joustavuus toi opiskeluun vapautta, mutta myös vastuuta ja itseohjautuvuutta. Personal trainer -koulutuksen lähipäiviä oli mahdollista käydä tarvittaessa muilla paikkakunnilla ja tämä oli edellytys omien opintojen suorittamiselle. Etäpäivät jäivät tallenteina oppimisympäristöön, joka sisältää tallenteiden lisäksi erittäin monipuolisesti opintoja tukevaa laadukasta materiaalia.
Etäpäivillä opiskeltiin kattavasti teoriatietoa, jota lähipäivillä vietiin käytäntöön. Lähipäivät olivat ehdottomasti koulutuksen parasta antia. Rikun ja Eetun välitön suhtautuminen meihin opiskelijoihin teki päivistä rentoja ja päivät opiskeltiin hyvässä hengessä. Jokainen kouluttaja vakuutti ammattitaidollaan ja ihmisläheisellä opetustyylillään, tieto oli tutkittua ja ajantasaista. Opetus on oivaltavaa, käytännönläheistä ja sen peilaaminen ja vieminen omaan arkeen oli helppoa. Harjoitusasiakkuus vei opittua turvallisesti käytäntöön ja taustatukea ongelmatilanteisiin sai aina niin Impulssin tiimiltä kuin opiskelutovereiltakin.
Oma hyvinvointi kuntoon ennen valmentajuuteen keskittymistä
Koulutus oli hyvää aikaa tutkia oman hyvinvoinnin polkua ja huomata, miten monta kertaa on eksynyt väärälle polulle, kun on lähtenyt etsimään oikoreittiä. Voimavarani ja arjen kuormitus ovat olleet pitkään vääristyneessä suhteessa. Koulutus herätti myös huomaamaan, ettei hyvinvointi ole rakettitiedettä. Se koostuu tavallisesta arjesta, jossa hyvinvoinnin osia on sopivassa suhteessa. Arjen hyvinvointi on kykyä säädellä niitä osia, kun arki ja elämä mullistavat aikatauluja, eivätkä osat aina voi olla balanssissa keskenään. Impulssi filosofian mukainen minimi-medium-optimi malli opetti, kuinka suuri merkitys pienilläkin hyvinvoinnin teoilla on. Aina ei voi, eikä tarvitse mennä sata lasissa. Koulutuspäivien jälkeen huomasin usein ajattelevani: ” Helpottavaa, vapauttavaa – näin sen kuuluukin mennä”.
Impulssin personal trainer -koulutus antoi minulle paljon työkaluja myös oman hyvinvoinnin johtamiseen. Krooninen ”minun on pakko” -ajattelusuunta on kääntynyt enemmän voimavaralähtöiseen toimintaan ja ajatteluun.
Sairaanhoitajan työ on edelleen päätyöni ja teen personal trainerin töitä sairaanhoitaja työn ohessa. Nautin suunnattomasti pt/ elintapavalmentajan töistä ja koen, että minulla olisi enemmänkin annettavaa tälle työlle, mitä aikaresurssini tällä hetkellä mahdollistavat.
Pt-asiakastapaamisten jälkeen minulla on poikkeuksetta ollut tunne, että tämä on työtä, jota minun kuuluu tehdä.
Tavoitteena valmennustyöhön panostaminen
Haluan panostaa merkitykselliseen ja laadukkaaseen elämään ja turvata sen myös lapsilleni. Tavoitteenani on vakiinnuttaa kalenteriini valmennustöitä siten, että voin tehdä hoitoalan töitä pienemmällä työaikaprosentilla. Syksyllä edessä odottaa uusia tuulia, kun pääsen ohjaamaan ryhmäliikuntatunteja. Tätä odotan todella innolla ja uskon tämän avaavan taas uusia ovia liikunta-alan maailmaan!
Terveydenhuollon näkökulmasta haluan työskennellä tulevaisuudessa ennaltaehkäisevällä puolella. Haluan auttaa erityisesti työikäisiä, ruuhkavuosissa eläviä ihmisiä lisäämään hyvinvointiaan, arjen voimavaroja ja elämänlaatua elintapaohjauksen kautta. Haluan laatia liikuntasuunnitelmia asiakkaan tarpeiden mukaan, ohjata hyvinvointia edistävän ravitsemuksen koostamisessa ja etsiä palautumista tukevia tekijöitä. Lisäksi tavoitteenani on tehdä asiakkaan arjessa näkyväksi sen, että hyvinvoinnin avaimet ovat käsissä hänellä itsellään ja että pienetkin teot merkitsevät.
Kiitos Hanna kun jaoit tarinasi!
