”Me ollaan hävitty tää peli”

Olen luennoinut vuosia hyvinvoinnin kasvutekijöistä eli unen, palautumisen, ravitsemuksen, aktiivisuuden ja liikunnan merkityksestä sekä keinoista hyödyntää edellisiä tekoja oman hyvinvointinsa kehittämiseksi. Jos aiemmin sanomaani suhtauduttiin joskus itsestään selvyytenä, huomaan suhtautumisen muuttuneen: tänä päivänä huomaan monen pitävän tarinaani utopiana. Jos määrältään riittävä uni, mielekäs vastapaino stressille, energisoiva ravitsemus, istumista tauottava liikuskelu ja itselle mielekkään liikunnan harrastaminen ovat utopiaa, niin me ollaan hävitty tää peli.

Kestokoukussa kaiken päivää

Nyky-yhteiskunta on rakennettu istumiseen kannustavaksi, miltei kyseiseen alkuasentoon pakottavaksi. Istumme valtaosan päivästä; leijonanosan siitä työtuolissa, sohvalla sekä auton ratissa. Yhteensä istumistunteja kertyy päiväämme keskimäärin 9-11, mutta esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelijat (pojat) istuvat jo yli 12 tuntia. Se ei voi olla vaikuttamatta aineenvaihduntaamme sekä tuki- ja liikuntaelimistömme terveyteen, joka pidemmällä aikavälillä myös adaptoituu kippuraryhtiseen tapa-asentoon.

Näpy näpy – nyt ei puhuta pesäpallosta

Olemme myös lähes koko valveillaoloaikamme kiinni kännykässämme. Keskimäärin vietämme aikaa sen ruutua intensiivisesti tuijottaen ja näppäimiä näpyttäen 4.5-5.5 tuntia. Avaamme kyseisen älylaitteen 159 kertaa päivässä ja 70 % meistä ottaa värkin myös mukaan täysistunnolle: Tiedät kyllä mitä tarkoitan. Ja 40 % vie sen mukanaan suihkuunkin: En ehkä edes halua tietää, mitä se tarkoittaa.

18-29 -vuotiaat nuoret vähintään vilkaisevat kännykkäänsä minuutin välein lähes koko valveilla olo aikansa, eikä sitä malteta usein jättää pois sängystäkään. Aamulla ollaan enemmän huolissaan siitä, onko puhelimen akku latautunut 100 %:iin, kuin omien akkujen latautumisesta yöunien johdosta, joten jonkin asteisesta riippuvuudesta voidaan varmaankin puhua, vai mitä olet itse mieltä asiasta?

Suorituskyvyn romahtamisen lyhyt historia

Istumisannoksen lisääntymisellä ja fyysisen aktiivisuuden vähenemisellä on karut seuraukset. Huonokuntoisuus lisääntyy ja terveysvelka kasvaa sellaisella vauhdilla, että heikkoa hirvittää. Ja on syytä hirvittääkin, sillä ongelman tunnistaminen sekä tunnustaminen ovat ensimmäisiä askeleita kohti parempaa. Ja niitä askelia pitäisi ruveta ottamaan, pian ihan urakalla.  

Uskallatko ajatella miltä tulevaisuus näyttää?

Mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä: Yhdysvalloissa jo 42 % väestöstä on painoindeksinsä mukaan lihavia. Suomessa tullaan hyvää kyytiä perässä, sillä ylipainoisten määrä on jo noin 2,5 miljoonaa eli puolet koko kansakunnasta, joista noin 1,2 miljoonaa voidaan luokitella painoindeksinsä perusteella lihaviksi.

Työikäisistä joka toisella on jokin elintapasairaus tai vähintään kohonnut riski siihen. Jos aikuisella elintapasairauden kehittymiseen menee keskimäärin 30 vuotta, johtavat huonot elintavat nuorella/ lapsella sairaudeksi puolet sitä nopeammin (10-15 vuodessa). Asepalvelusta suorittavien nuorten aikuisten cooper -testitulos heikkenee vuosittain 10 metrillä, vaikka kaikkein heikkokuntoisin otos ikäluokasta on jo karsiutunut pois testiryhmästä.

Kahdeksasluokkalaisista pojista joka neljäs ei kykene liikkuvuutensa sekä keskivartalon lihastensa hallinnan puuteiden vuoksi istumaan lattialla täysistunnassa ja 16 % viidesluokkalaisista pojista ei pääse kunnolla kyykkyyn alaraajojen heikkouksien sekä kireyksien vuoksi. Melko huolestuttavaa vai mitä? En edes uskalla ajatella, miltä suorituskykymme, ryhtimme ja kroppamme näyttävät 10-20 vuoden päästä, jos sama meno jatkuu…

Jos ei aikaa liikunnalle, on sitä oltava sairastamiselle

Ukk-Instituutin ennusteen mukaan vuonna 2040 vain häviävän pieni osa suomalaismiehistä on siinä kunnossa (hapenottokyky), että se mahdollistaa millään muotoa fyysisesti kuormittavan työn tekemisen. Esimerkiksi meistä viisikymppisistä vain noin 2 % on siinä iskussa, että kuormittava työ ja siitä palautuminen on ylipäätään realismia. Se ei toisaalta ole ihme, sillä vain 18 % väestöstä saa aikaan riittävän annoksen kestävyysliikuntaa viikkotasolla. Syy-seuraussuhteestahan tässä kuitenkin pohjimmiltaan onkin kyse.

Vaikka meidät on luotu liikkumaan, on arjestamme enää noin 10 % fyysisesti aktiivista aikaa ja ainoastaan 1 % kuormittavaa työtä tai liikunnan harrastamista. Istumme ja makaamme siten 90 % vuorokaudesta, joka on auttamattomasti liikaa. Jos meillä ei tänään ole aikaa liikunnalle, on meillä oltava sitä huomisen sairastamiselle.

Ilmoittaudu mukaan erikoisjoukkoihin

Minä en aio luovuttaa helpolla, vaan taistelen paremman huomisen eteen viimeisen saakka. Toivottavasti myös sinä toimit samoin? Koen velvollisuudekseni myös muiden auttamisen, sillä tiedän pystyväni innostamaan, auttamaan ja ohjeistamaan muita kansakuntamme jäseniä hyvinvoinnin kehittämisen talkoissa.

Kaikesta aikaisemmasta huolimatta olen kuitenkin toiveikas. Olen nähnyt 25 vuoden valmennusurani aikana upeita onnistumisia, totaalisia täyskäännöksiä ja ennen kaikkea kestäviä muutoksia asiakkaideni terveydessä, hyvinvoinnin kokemuksessa, kehon koostumuksessa sekä suorituskyvyn kehityksessä.

Tekemistä on kuitenkin niin paljon, että mukaan hyvinvoinnin edistämisen iskuryhmään tarvitaan paljon lisää tekijöitä. Siksi kannustankin sinua lähtemään Impulssi Personal trainer -koulutukseen ja kouluttautumaan mukaan elintapavalmennuksen erikoisjoukkoihin – pistetään yhdessä Suomi kuntoon ja tehdään suomalaisista maailman suorituskykyisin kansa!

Lähteet:

1. UKK-instituutti. Terveysliikuntasuositukset ja istumisen vaikutukset. Saatavilla: https://www.ukkinstituutti.fi
2. Tilastokeskus. Väestön ylipaino ja siihen liittyvät terveysriskit. Saatavilla: https://www.stat.fi
3. Maailman terveysjärjestö (WHO). Raportti istumisen ja fyysisen passiivisuuden terveysvaikutuksista. Saatavilla: https://www.who.int
4. THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Elintapasairauksien riskit ja ehkäisy Suomessa. Saatavilla: https://www.thl.fi