Osa 1: Tarvitseeko Personal trainigin olla aina niin personal?

Personal trainerin työssä on kiinnostava paradoksi: Me tiedämme nykyään valtavasti siitä, mikä ihmiselle tekee hyvää. Osaamme rakentaa optimaalisen harjoitus- ja ravitsemusohjelman, puhua palautumisesta sekä kertoa asiakkaalle varsin tarkasti, millaisilla valinnoilla hänen kuntonsa ja hyvinvointinsa todennäköisesti kohenisivat. Silti tieto ei vielä muuta mitään. Mitä, jos valmentajan tärkein tehtävä ei olekaan kertoa asiakkaalle, mitä hänen pitäisi tehdä, vaan auttaa häntä löytämään itselleen merkityksellinen suunta ja omat keinonsa päästä sitä kohti?

Tästä keskustelimme Liikuttavia ajatuksia -podcastissa psykiatri, psykoterapeutti ja suomalaisen ratkaisukeskeisen ajattelun pioneeri Ben Furmanin kanssa. Keskustelun (https://open.spotify.com/episode/1PDlANXNnPEub3ZCBnLAji?si=GAdYC74dRZatDjjZLAu18g) punaisena lankana kulki Furmanin ja Tapani Aholan kehittämä Reteaming-menetelmä. Vaikka menetelmä kehitettiin alun perin työyhteisöjen kehittämiseen, sen ajattelutavassa on paljon sellaista, josta jokainen personal trainer voi ottaa oppia.

Muutoksen ei tarvitse alkaa siitä, mikä on pielessä

Olemme tottuneet lähestymään ongelmia kysymällä, mistä ne johtuvat. Jos ihminen ei liiku, haluamme tietää miksi. Jos paino on noussut tai harjoitusohjelma jää noudattamatta, pohdimme helposti, mikä motivaatiossa, itsekurissa tai elämäntilanteessa on pielessä.

Ratkaisukeskeinen näkökulma kääntää kysymyksen toisinpäin: mitä asiakas haluaisi nykyisen tilanteen tilalle? ”Haluan päästä eroon kymmenestä kilosta” suuntaa huomion siihen, mistä ihminen haluaa pois. ”Haluan jaksaa ensi kesänä vaeltaa tunturissa lasteni kanssa” rakentaa kuvaa siitä, mitä kohti hän haluaa kulkea. Ero on merkittävä. Ensimmäisessä muutosta työntää tyytymättömyys nykytilanteeseen, jälkimmäisessä sitä vetää puoleensa kiehtovampi tulevaisuus.

Ensimmäinen tavoite ei välttämättä ole varsinainen tavoite

Personal trainer kysyy asiakkaalta usein ensimmäisellä tapaamisella, mitä tämä haluaa saavuttaa. Vastaukseksi voi tulla kymmenen kilon painonpudotus, sixpack, ensimmäinen leuanveto tai parempi kunto. Sen jälkeen valmentajan on houkuttelevaa kirjata tavoite ylös ja ryhtyä rakentamaan ohjelmaa. Ratkaisukeskeinen valmentaja malttaa viipyä tavoitteen äärellä hieman pidempään.

Furman nostaa keskustelussamme esille ratkaisukeskeisen työskentelyn klassisen kysymyksen: What difference does it make? Suomeksi voisimme kysyä yksinkertaisesti, mitä hyötyä tavoitteen saavuttamisesta olisi ja mitä hyvää se toisi asiakkaan elämään.

Jos asiakas haluaa sixpackin, tavoitetta ei tarvitse vähätellä pinnallisena. Siitä kannattaa kiinnostua. Mitä se hänelle merkitsisi? Miltä hän haluaisi tuntea olonsa kehossaan? Mitä parempi fyysinen kunto mahdollistaisi? Miksi juuri tämä asia on hänelle tärkeä?

Kun keskustelua jatketaan ensimmäistä vastausta pidemmälle, tavoitteen alta voi löytyä jotakin paljon merkityksellisempää. Painonpudotuksen takana voi olla halu jaksaa touhuta lasten kanssa, paremman kunnon takana unelma vaelluksesta ja ulkonäkötavoitteen taustalla toive vahvemmasta itseluottamuksesta. Silloin emme enää valmenna pelkästään kiloja, senttejä tai toistoja. Niistä tulee välietappeja kohti jotakin asiakkaalle aidosti merkityksellistä.

Hyvä valmentaja ei tarjoa kaikkia ratkaisuja valmiina

Personal traineriksi kouluttautuminen tarkoittaa suuren tietomäärän omaksumista. Mitä enemmän tiedämme, sitä suurempi houkutus meillä on myös tarjota asiakkaalle valmiita ratkaisuja. Asiakas kertoo ongelmansa, ja meillä on jo vastaus. ”Tee näin, syö näin ja harjoittele näin.”

Furman kuvaa ratkaisukeskeisen valmentajan tehtävää herkullisella mielikuvalla: tarkoituksena on ikään kuin puristaa ratkaisut ihmisestä itsestään sen sijaan, että ne tarjoiltaisiin hänelle valmiina. Se vaatii ammattilaiselta yllättävän vaikeaa taitoa; kykyä pitää välillä suu kiinni ja esittää hyviä kysymyksiä.

Tämä ei tarkoita asiantuntijuudesta luopumista. Harjoittelun turvallisuudessa, fysiologiassa ja ohjelmoinnissa PT:n kuuluukin olla asiantuntija. Mutta asiakkaan arjen, motivaation ja käyttäytymisen suhteen asiakkaalla on hallussaan tietoa, jota parhaallakaan valmentajalla ei ole: hänen oma elämänsä. Asiakas myös sitoutuu aivan eri tavalla ratkaisuun, jonka rakentamiseen hän on itse osallistunut. Siksi yksi PT:n tärkeimmistä työvälineistä voi joskus olla harjoitusohjelman sijaan hyvin asetettu kysymys.

Motivaatio ei asu vain asiakkaan pään sisällä

Yksi Furmanin kanssa käymämme keskustelun kiinnostavimmista ajatuksista liittyi motivaation sosiaaliseen luonteeseen. Olemme tottuneet ajattelemaan motivaatiota yksilön ominaisuutena: joko minulla on sitä tai sitten sitä pitäisi jostakin löytää lisää. Entä jos motivaatio syntyykin suurelta osin ihmisten välillä?

Kun joku huomaa onnistumisemme, iloitsee siitä kanssamme ja osoittaa uskovansa meihin, onnistumisen merkitys kasvaa. Siksi Reteamingissa kannustajien rooli on tärkeä, ja samaa ajatusta kannattaisi hyödyntää paljon nykyistä enemmän myös personal trainingissa. Valmentajan kannattaa kiinnostua siitä, ketkä tukevat asiakkaan muutosta, kenen kanssa hän voisi liikkua, kuka huomaa hänen edistymisensä ja kuka voisi kannustaa silloin, kun tekeminen alkaa unohtua.

Tämä haastaa myös koko personal training -alaa. Olemme rakentaneet palvelumme jo nimensä mukaisesti hyvin henkilökohtaisiksi. Samaan aikaan CrossFitin, Hyroxin ja erilaisten juoksu- ja treeniyhteisöjen suosio muistuttaa meitä siitä, kuinka voimakas motivaattori joukkoon kuuluminen voi olla. Ehkä tulevaisuuden personal trainingin ei aina tarvitse olla niin personal. Parhaimmillaan valmennus voi auttaa ihmistä löytämään myös yhteisön, jossa uusi tapa toimia ja uudenlainen käsitys itsestä saavat vahvistusta.

Haluatko kasvaa treenien ohjaajasta vaikuttavaksi valmentajaksi?

Impulssin Personal trainer -koulutuksessa personal trainerin ammattia ei nähdä vain harjoitusohjelmien laatimisena ja treenien ohjaamisena. Tavoitteena on kouluttaa valmentajia, jotka ymmärtävät harjoittelun lisäksi ihmistä ja osaavat auttaa asiakastaan rakentamaan muutosta, joka kantaa myös silloin, kun valmentaja ei ole vieressä.

Siksi PT:n työkalupakkiin tarvitaan liikuntafysiologian ja harjoittelun ohjelmoinnin rinnalle vuorovaikutustaitoja sekä ymmärrystä motivaatiosta ja käyttäytymisen muutoksesta. Lopulta vaikuttavassa valmennuksessa ei ole kyse vain siitä, kuinka paljon valmentaja tietää, vaan siitä, kuinka hyvin hän osaa auttaa asiakasta käyttämään omia voimavarojaan.

Jos haluat tehdä personal trainingista itsellesi ammatin tai syventää nykyistä osaamistasi kohti kokonaisvaltaisempaa ja vaikuttavampaa valmentajuutta, 20.9.2026 Espoossa, Tampereella ja Oulussa starttaava Impulssi Personal trainer -koulutus tarjoaa siihen vahvan polun.