Outi Harjun tarina: Unelma löytyi poissulkutaktiikalla

Olen Outi, 40 -vuotias äiti, aviopuoliso, yrittäjä sekä tavoitteellinen aktiiviliikkuja.

Tällä hetkellä toimin yrittäjäpohjalta Personal trainerina sekä koulutettuna hierojana. Olen myös merkonomi sekä lähihoitaja. Muistan kauppaopistoon mentäessä, kun ensimmäisenä päivänä opettaja kysyi ”kuinka monen vanhempi on yrittäjä”? Luokkakavereistani yli 90 % nosti kätensä pystyyn. Olin yksi heistä. Olen siis kulkenut yrittäjyyttä kohden oikeastaan koko ikäni. Tässä on minun tarinani siitä, kuinka vaihtoehtoja pois sulkemalla löysin oman unelmani Personal trainer -yrittäjänä.

Toimistoduuni ja kolmivuorotyö pois listalta

Kauppaopistosta valmistumisen jälkeen tein hetken myyntityötä, kunnes huomasin, ettei toimistossa istuminen ole minua varten. Ryhdyin kartoittamaan muita vaihtoehtoja. Törmäsin avoimissa työpaikoissa ilmoitukseen, jossa haettiin sokealle tytölle vapaa-ajan avustajaa. Minulla ei ollut koulutusta tähän, mutta päätin, että laitan hakemuksen ja sain paikan. Olin vuoden verran avustajana tälle ihanalle nuorelle, kunnes päätin hakea lähihoitajakouluun. Tiesin ja tunsin, että minut on luotu auttamaan ihmisiä.

Tein lähihoitajan työtä muutamia vuosia, mutta kun lapsia tuli, niin kolmivuorotyö alkoi painamaan. Tuntui siltä, että olen koko ajan töissä. Juhlapyhistä sai toki hyvän korvauksen, mutta ei se korvannut sitä, mitä menetin. Monesti puhuin miehelleni, että haluaisin hakea hierojakouluun ja ryhtyä yrittäjäksi. Hän totesi aina, että odota lasten hieman kasvavan. Yksi kaunis aamu yövuorosta tullessani kotiin sanoin kuitenkin miehelleni, että nyt tämä loppuu ja haen siltä istumalta opiskelemaan hierojaksi.

Tuosta ajasta minulla ei juurikaan ole muistikuvia. Pojat olivat pieniä, opiskelin, tein lähihoitajan sijaisuuksia, hieroin opiskelijahinnoin ja hoidin tietenkin myös oman tonttini kotona. Tätä kesti hiukan yli vuoden, mutta kaikki tämä kannatti, koska valmistuttuani vuonna 2019, pystyin heittäytymään täysipäiväiseksi yrittäjäksi.

Sopiva harrastus antoi odottaa itseään

Oma urheilutaustani on kovin suppea. Pienenä kokeilin kyllä monenlaista yleisurheilusta partioon. Pienen hetken jaksoin innostua, mutta sitten kiinnostus lopahti. Vanhempani olisivat kyllä tukeneet ja kustantaneet, mutta oikeaa harrastusta ei vain löytynyt.

Kuntosalille löysin tieni ensimmäistä kertaa vuonna 2013, ensimmäisen lapsemme synnyttyä. Tosin vuonna 2010 toteutin itsenäisesti yli 30 kg painonpudotuksen. Tein silloin kuitenkin kaiken ihan väärin. Liikuin liikaa ja söin liian vähän. Tavoitteena oli ainoastaan olla laiha.

Ensimmäisen lapsen synnyttyä raskauskilot piti saada pois. Aloin tekemään vaunulenkkejä ja tarkkailin syömistäni. Muistan, kuinka blogit olivat tuohon aikaan muotia. Luin paljon hyvinvointiin liittyviä postauksia, joissa oli hyvässä kunnossa olevia, lihaksikkaita sekä sporttisia naisia. Totesin itsekseni, että minäkin haluan olla juuri tuollainen.

Hankin salikortin ja aloin käymään kuntosalilla. Hetken kävin itsenäisesti ja kaverin kanssa, kunnes eteen tuli mahdollisuus liittyä Heidin/ HS trainingin pienryhmään. Tässä ryhmässä treenattiin yksilöllisin ohjelmin ja pian tuloksia alkoi syntymään, lihasmassa kasvamaan ja kipinä kuntosaliharjoitteluun iski lujaa.

Mukaan Fitness -kuplaan

Vuonna 2020 liityin mukaan nettivalmennukseen, jossa tavoitteena oli pudottaa 10 kg painoa. Tämä lähti yllättävän helposti ruokavalion, kuntosalin sekä lenkkeilyn avulla. Samassa ryhmässä oli paljon fitnesskisaajia, jolloin myös oma haaveeni nosti kunnolla päätään.

Ryhdyin konsultoimaan fitness-valmentajia ja löysin Marianne Kankaiston Tampereelta. Kävin konsultaatiossa ja vuodesta 2021 lähtien treenasin tavoitteellisesti kohti ensimmäisiä bodyfitnesskisojani. Harjoittelin 4 kertaa viikossa, punnitsin kaiken syömäni ruoan ja elin erittäin kontrolloitua elämää. Elin aikamoisessa fitnesskuplassa, enkä suoraan sanottuna nähnyt, enkä kuullut mitään muuta ympärilläni.

Kisadieetin aikana, joka kesti kaiken kaikkiaan 9 kuukautta, opin itsestäni todella paljon. Opin ymmärtämään, että teen kaiken tämän vääristä syistä. Nautin kyllä kovaa treenaamisesta sekä kurinalaisuudesta, mutta tein asioita väärä tavoite, eli pelkkä peilikuva edellä. Tekeminen muuttui täysin suorittamiseksi. En enää nauttinut kuntosalilla treenaamisesta, vaan pullistelin peilin edessä ja katsoin, ovatko lihakset kasvaneet, olenko tarpeeksi kireä ja olenko ylipäätään riittävän hyvä. Tekemisen ilo sekä siitä tuoma hyvä olo oli poissa.

Ymmärsinkin, että fitness ei ollut minua varten, sillä nautin urheilun tuomasta hyvästä energiasta, en siitä, että minun vartaloni oli väline, jota arvioidaan. Vedin kuitenkin kunnialla dieetin loppuun ja saavutin kireän kropan, joka ei sitten kuitenkaan ollut riittävän hyvä kisamenestyksen näkökulmasta.

Kestävyysliikunta koukutti kokemuksellisuudellaan

Ajatus kuntosalilla treenaamisesta ei tuntunut enää hyvältä ja kisojen jälkeen hain itseäni paljon. Kokeilin juoksua, toiminnallista treenaamista ja pyöräilin. Huomasin, että liikunnan ilo ja tekemisen palo alkoi tulla hiljalleen esille. Nautin kestävyysurheilusta ja sen tuomasta endorfiinista, sillä tätä tunnetta en ollut ikinä saanut kuntosalilla. Syksyllä 2024 juoksin ilman kummempaa kokemusta Pirkan kiepin (14 km) ja vitsi sitä fiilistä. Tiesin, että tätä haluan kokea lisää.

Samoihin aikoihin minulle tarjoutui myös mahdollisuus osallistua sisäsoudun 1000 m joukkuekisaan. En epäröinyt hetkeäkään, vaan impulsiivisena ihmisenä otin haasteen vastaan, vaikka en ollut ikinä soutulaitteella soutanut. Treeniaikaa kisoihin oli ainoastaan kaksi kuukautta. Kisoissa saavutin oman tavoitteen ja joukkueena ylitimme itsemme. voitimme kilpailun ja olimme epävirallisia SM kolmosia!

Kestävyysurheilu ja sisäsuotu veivät minut totaalisesti mennessään. Opin kantapään kautta, että liikunta ei saa olla suorittamista, vaan pitää pystyä nauttimaan itse tekemisestä, ei pelkästään lopputuloksesta. Toki liikunnalle voi asettaa tavoitteita ja pitää olla haaveita sekä unelmia, mutta oikeista syistä. Ainakaan minä en halua enää koskaan menettää liikunnan iloa suorittamiselle.

Oma liikuntaharrastukseni lähti alun perin liikkeelle lopputuloksesta eli peilikuvasta. Tämä suorittamisen mentaliteetti kesti vuosia. En kuitenkaan kadu, että urheilin fitnessin parissa. Jos en olisi sitä tehnyt, en olisi välttämättä koskaan havahtunut asialle, enkä olisi tässä pisteessä itseni kanssa.

Impulssi Personal trainer -koulutus vakuutti ammattimaisuudellaan

Olin miettinyt Personal trainer -opintoja pitkään ja olin siinä vaiheessa elämää, että halusin vihdoin toteuttaa haaveeni. Tiesin, että ala on kuin minulle tehty, sillä monet ystäväni ja asiakkaani kannustivat minua kouluttautumaan alalle. Pohdin paria vaihtoehtoa, mutta Impulssin Personal trainer -koulutuksen sisältö, kouluttajat ja visio vakuuttivat minut nopeasti. Havahduin heti koulutuksen avauksen yhteydessä siihen, että juuri tätä osaamista ja ymmärrystä olisin itsekin tarvinnut oman polkuni alkuvaiheessa.

Silmäni avautuivat jo ensimmäisen koulutusviikonlopun aikana ja taisin hokea aviopuolisolleni pitkään mantraa: ”Pienin askelin eteenpäin, lisäämällä, ei ottamalla pois”. En voinut ymmärtää, miksi niin järkeen käyvä asia ei ollutkaan itselle niin selkeä. Olin takertunut tiettyihin myytteihin ja nyt kun nämä myytit murrettiin, itsessäni tapahtui isoja muutoksia. Vähensin esimerkiksi omaa liikuntamäärääni ja nyt hoin itselleni sekä asiakkailleni, että ei se määrä, vaan laatu ja ennen kaikkea monipuolisuus.

Haluan valmentaa, koska tiedän olevani siinä hyvä. Minulta löytyy tietoa, taitoa, positiivisuutta sekä kykyä kuunnella ja kannustaa. Haluan tukea ihmisiä löytämään liikunnan ilon sekä sen tuoman hyvän olon. Haluan hyvällä tavalla puristaa asiakkaista heidän oman potentiaalinsa irti, unohtamatta itsetunnon sekä pystyvyyden tunteen kohentumista. Haluan valmentaa, koska itsellä on tunne, että tätä minun kuuluukin tehdä.

YHTEYSTIEDOT

Outi Harju

ohurheiluhieronta@gmail.com

instagram: ohurheiluhieronta

0404106229