Lempeästi luja – Mihin tarvitsemme tahdonvoimaa ja mihin joustavuutta?

Työpäivä on vienyt mehut, treenikassi odottaa eteisessä ja sohva tuntuu kuntosalia houkuttelevammalta. Aamulla tehty päätös liikkumisesta alkaa horjua ja mielessä käynnistyy tuttu keskustelu: pitäisikö ottaa itseään niskasta kiinni vai olla itselleen armollinen? Entä mistä tietää, kumpaa juuri tässä hetkessä tarvitsee?

Itsekuri ja armollisuus palvelevat samaa päämäärää, kun osaamme käyttää niitä oikeissa kohdissa. Tahdonvoima auttaa tarttumaan tärkeään tekemiseen, ja joustavuus auttaa sovittamaan sen todelliseen elämään. Yhdessä ne mahdollistavat muutoksen, jossa ihminen kantaa vastuuta hyvinvoinnistaan hylkäämättä itseään matkan varrella.

Ennen kuin vaadit lisää itsekuria, tutki arkeasi

Valmennukseen tuleva ihminen kertoo usein tietävänsä, mitä pitäisi tehdä, mutta häneltä puuttuu itsekuria. Selitys kuulostaa uskottavalta, varsinkin jos sama lupaus on tullut rikottua monta kertaa. Siihen sisältyy kuitenkin suuri oletus: suunnitelmassa ja sen toteuttamisen edellytyksissä on kaikki kunnossa, joten ongelman täytyy olla ihmisessä.

Ennen tämän päätelmän hyväksymistä kannattaa tutkia, mitä aikomuksen ja tekemättä jättämisen välissä tapahtuu. Onko liikunnalle varattu aikaa vai oletetaanko sen mahtuvan päivään muiden asioiden jälkeen? Ovatko varusteet mukana ja suunnitelma selkeä? Epämääräinen tavoite liikkua enemmän jättää paljon ratkaistavaa juuri siihen hetkeen, jolloin voimavarat saattavat olla vähissä. Sovittu hölkkälenkki heti työpäivän jälkeen tekee lähtemisestä huomattavasti selkeämpää.

Sama näkyy syömisessä. Jos lounas jää väliin ja jääkaappi odottaa illalla tyhjänä, suunnitelman mukainen ruokailu vaatii enemmän ponnistelua kuin ennakoidussa tilanteessa. Tahdonvoimaa kannattaa käyttää ruokailulle pysähtymiseen ja sen edellytysten järjestämiseen. Ennen kuin tuomitsee itsensä kurittomaksi, on hyvä kysyä, kuinka helpon tai vaikean omasta suunnitelmastaan on tehnyt.

Tahdonvoimaa alkuun, joustavuutta annosteluun

Itsekuria tarvitaan usein eniten liikkeelle lähtemiseen. Sen tehtävä on auttaa nousemaan, vaihtamaan vaatteet ja ottamaan ensimmäinen askel. Harjoituksen kuormitus puolestaan kannattaa sovittaa päivän voimavaroihin. Näin aloittaminen ei edellytä lupausta siitä, että kaikki ohjelmaan kirjoitettu on jaksettava toteuttaa.

Tätä tukee minimi-, medium- ja optimiajattelu. Minimi voi olla lyhyt reippailu tai kevennetty harjoitus, medium tilanteeseen sopiva perustreeni ja optimi hyvässä vireessä toteutettava, tavoitteita palveleva harjoitus. Vaihtoehdot antavat aidon mahdollisuuden onnistua myös ennakoitua kuormittavampana päivänä.

Mutta johtaako joustavuus siihen, että ihminen valitsee aina minimin? Jos voimavarat ovat vähissä, minimin toteuttaminen voi olla juuri se onnistuminen, jota tarvitaan. Tekemisen muuttuessa mahdolliseksi ja luottamuksen vahvistuessa kuormitusta voidaan kasvattaa. Joustosta on kuitenkin hyötyä vain, jos vähäisempi tekeminen todella hyväksytään. Sovitettu harjoitus ei saa olla onnistuminen puheissa ja pettymys käytännössä.

Armollisuus tarvitsee rinnalleen rehellisyyttä

Sohvalle jääminen voi olla viisasta palautumista tai tapa väistää aloittamisen epämukavuutta. Pelkkä senhetkinen haluttomuus ei kerro, kummasta on kyse. Tuntemuksen rinnalla tarvitaan tosiasioiden tarkastelua: miten on nukkunut, millainen kuormitus takana on ja onko liikkumiselle jokin todellinen este?

Selvää ylikuormittuneisuutta tai sairautta ei ratkaista itseään komentamalla. Jos taas suurin este on lähtemisen vaiva, pieni aloitus voi auttaa arvioimaan tilannetta uudelleen. Kevyen liikkumisen aikana voi kuulostella, miltä tekeminen tuntuu ja mikä annos tänään sopii. Vaihtoehdot eivät rajoitu koko harjoituksen toteuttamiseen tai koko illan viettämiseen sohvalla.

Armollisuuden nimissä voi selittää itsensä pois vaivannäöstä, mutta yhtä lailla itsekurin nimissä voi ohittaa palautumisen tarpeen. Rehellinen kysymys kuuluu, mikä tukee hyvinvointia tässä tilanteessa ja pidemmällä aikavälillä. Joskus se tarkoittaa lähtemistä, joskus kuormituksen vähentämistä ja joskus lepoa ilman syyllisyyttä.

Polulle palaaminen ratkaisee enemmän kuin täydellinen putki

Elintapamuutoksessa tavoittelemme helposti ehjää onnistumisten ketjua. Kun harjoitus jää väliin tai syöminen poikkeaa suunnitelmasta, koko projekti alkaa tuntua epäonnistuneelta. Yksittäisestä tapahtumasta tulee kertomus omasta luonteesta: taas kävi näin, joten en kuitenkaan pysty tähän.

Itsemyötätunto toimii tällaisessa tilanteessa mielen ensiapuna. Ensin huomataan pettymys ja itseä syyttävät ajatukset, sitten annetaan kokemukselle tilaa. On ymmärrettävää, että harmittaa, jos toimi eri tavalla kuin aikoi. Samalla voi muistaa, että vastaavia tilanteita kohtaa moni muukin. Oman toiminnan puutteet voi myöntää määrittelemättä niiden perusteella koko omaa arvoaan.

Keskeistä on paluuviive eli aika, joka kuluu takaisin itselle tärkeän tekemisen pariin. Väliin jäänyt treeni ei edellytä uutta aloitusta ensi maanantaina, eikä suunnitelmasta poikennut ateria määrää loppuviikon syömistä. Seuraava sopiva teko voi olla tavallinen ateria, uusi liikuntahetki tai ajoissa nukkumaan meneminen. Arkea voi jatkaa nykyisestä tilanteesta ilman tarvetta hyvittää tapahtunutta ylimääräisellä kurituksella.

Itsensä moittiminen voi tuntua vastuun kantamiselta, vaikka se pitää paikallaan. Ankara itsekritiikki voi joskus jopa korvata tekemisen: kun ihminen soimaa itseään tarpeeksi, hän kokee jo käsitelleensä asian. Hyödyllisempää on kysyä, mitä tilanteesta kannattaa oppia ja mitä seuraavaksi voi tehdä. Silloin huomio siirtyy oman kelvottomuuden todistelusta takaisin toimintaan.

Kehitystä voi tavoitella myös itsensä puolella

Sama liikuntateko voi syntyä erilaisista lähtökohdista. Ihminen voi lähteä lenkille halusta jaksaa paremmin tai siksi, ettei hyväksy itseään nykyisenlaisena. Motiivit myös sekoittuvat, mutta niiden eroa auttaa tunnistamaan kysymys: mitä tavoitteen saavuttamatta jääminen merkitsee?

Pettymys kertoo tavoitteen tärkeydestä. Jos epäonnistuminen tarkoittaa omassa mielessä riittämättömyyttä ihmisenä, muutokselle on asetettu raskas tehtävä. Jokainen tulos joutuu todistamaan omaa kelpaamista, ja saavutettu päämäärä voi nopeasti vaihtua uuteen ehtoon. Tavoittelemisen rinnalla tarvitaan kokemusta siitä, että oma arvo säilyy myös keskeneräisenä.

Tyytyväisyys voi antaa kehitykselle hyvän perustan. Kun tunnistaa sen, mikä elämässä jo toimii, eteenpäin voi lähteä uteliaisuudesta ja halusta oppia. On mahdollista arvostaa nykyistä itseään ja samalla tavoitella lisää voimaa, parempaa jaksamista tai toimivampaa arkea. Kehittyminen ei edellytä jatkuvaa riitaa itsensä kanssa.

Valmentaja auttaa löytämään sopivan vaatimisen

Valmentajalta tämä edellyttää herkkyyttä nähdä, millaista tukea ihminen tarvitsee. Yksi kaipaa rohkaisua aloittamiseen, toinen apua liian ankaran vaatimustason kohtuullistamiseen. Ennen ohjetta kannattaa selvittää, mitä asiakkaan arjessa tapahtuu ja mikä sovitun tekemisen toteutumista vaikeuttaa. Näin haastaminen osuu siihen kohtaan, jossa siitä on hyötyä.

Lempeästi luja -ajatus yhdistää välittämisen ja vastuun. Asiakas voi kertoa vaikeuksistaan pelkäämättä arvostelua, ja samalla hänen kanssaan etsitään konkreettista tapaa edetä. Tavoitteena on vahvistaa kykyä tunnistaa voimavarat, tehdä valintoja ja palata tärkeän tekemisen äärelle hankalienkin vaiheiden jälkeen. Näitä taitoja tarvitaan paljon pidempään kuin yksittäistä harjoitusohjelmaa.

Itsekurin ja armollisuuden suhde kiteytyy kykyyn olla luotettavasti omalla puolellaan. Se tarkoittaa halua tehdä itselle hyvää silloinkin, kun aloittaminen vaatii ponnistelua sekä valmiutta muuttaa suunnitelmaa elämän sitä edellyttäessä. Tahdonvoimaa tarvitaan ensimmäiseen askeleeseen, joustavuutta sopivan annoksen löytämiseen ja armollisuutta matkan jatkamiseen pettymyksen jälkeen. Näin hyvinvoinnista voi rakentua osa elämää, jota jaksaa ja haluaa elää kuurin sijaan kestävästi.

Lähde: Liikuttavia ajatuksia -podcastin jakso ”Pekka Tölli – Lempeästi luja: miten pitää itsensä puolia hukkaamatta toisia?”, vieraana psykologi ja kirjailija Pekka Tölli. Teksti pohjautuu Riku Aallon ja Pekka Töllin keskusteluun, jonka voit kuunnella kokonaisuudessaan täältä: https://open.spotify.com/episode/28yLI6dQzfDLC4VCTWWdV6?si=4ea614f3badd4fbf